Et koskaan taivuta polvia

Eilinen oli täynnä menoa ja meininkiä. Aamupäivällä, ennen töihin menoa, mentiin perheen kanssa naapurin Jennin valmistujaisiin. Porukkaa oli aika vähän, mutta sinne olikin kutsuttu vain läheisimmät. Minä ja Jenni tutustuttiin välittömästi kun muutettiin perheen kanssa tälle paikkakunnalle. Oon onnellinen siitä, että Jenni kutsui mut valmistujaisiinsa, vaikka ei ollakaan lähiaikoina enää oltu yhteyksissä. Mutta Jenni, meillähän on ihan erityislaatunen ystävyyssuhde. Mä pelastin sut, kun sä halusit päättää päiväs. Mä varastin sen jäähyväiskirjeen, jonka näytit mulle. Aioit jättää sen aamulla pöydälle. Kun menit vessaan, mä varastin sen kirjeen. Kun olin kotona, itkin se kirje kädessä ja soitin sun vanhemmilles. Sut saatiin pelastettua.

Valmistujaisissa tarjottiin aivan uskomattoman hyvää ruokaa! Jennin äiti, joka on mulle kuin toinen äiti, oli taas kokannut itse kaiken. Harmi vaan, en voinu jäädä maistelemaan KUUTTA erilaista kakkua, mitä olis ollut jälkkärinä. Mun piti lähteä töihin.
.Töissä oli ihan kiva päivä, aika kiireistä vaan. N ilmestyi joskus varttia ennen kun kauppa suljettiin, ja juteltiin hieman henkeviä siellä hyllyjen välissä samalla, kun järjestelin niitä. Kun kauppa saatiin kiinni, vaihdoin vaatteet ja lähdettiin I'n ja J'n tupareihin!
.

Tupareissa oli tosi mukavaa niin kauan, kunnes sä teit sellaista, mitä lupasit olla tekemättä: varsinkin minulle. Koska olithan niin ennenkin tehnyt, tiesit, että sillä voit haavoittaa mua ja pahasti. Tiesit ja tiedät edelleenkin, että oon naisiin päin. Sä myöskin tiedät, että pelkään teitä miehiä. Sä tiedät nää asiat varsin hyvin. Kysymys kuuluu: miksi? Miksi tässä piti taas käydä näin?
Kaikesta viimeaikaisesta kurasta huolimatta, mulla on onnellinen olo. Mä näen tyttöystäväni Kristan viikon päästä, aikaisemmin kuin meidän edes piti nähdä! Ja sit tulee vain viikon ikävöinti väliin että nähdään jälleen! Silloin Krista tulee ensimmäistä kertaa meille ♥.
.
Huomasin, että tässä tekstissä ei ollut mitään järkeä....
Ps. Menetin muuten eilen Tequila-neitsyyteni! Ja otin uusia kuvia itsestäni. Tässä ''maistiaisia'':

Pusuja rakkaimmalle♥

Näitä tosissani mietin, ja mietin edelleen

Kun asiat rupee meneen liian hyvin, voi olla varma, että jotain ikävää tulee tapahtumaan.
Näin siinä taisi tälläkin kertaa käydä. Asuntoa yritin epätoivosesti etsiä, mutta ei täällä paskakaupungissa oo vapaana ainuttakaan asuntoa. Pitää jäädä siis taloon, josta mut halutaan pois?
Äitikin vaan hiljaa kuunteli ja myönnytteli kaikkea mitä isä sanoi.

'' Meidän ovessa on neljä karmia, jotta sä voisit kävellä siitä ovesta ulos. ''

.
.
.

Huomasin siis tänään, että selviytyminen tästä kaikesta alkaa tuntumaan kaukaiselta ajatukselta.
Vähintäänkin uuvun tästä kaikesta. On tavallaan aika rankkaa koittaa saada lukiosta itseään miellyttävät paperit, siinä samalla tehdä koulupäivän jälkeen iltavuoroja kaupalla, toteuttaa itseään musiikkiopistolla, koittaa pähkäillä keinoja säilyttää edes joku rauha tässä talossa ja kaiken lisäks vielä koittaa pitää oma pääkoppa seesteisessä tilassa.

.
.
.

Mutta tänään alkaa uus elämä!
.
.
.

Joku kuuli kun pyynnön taivaalle huusin

Kai se nyt on vaan uskottava todeksi, että Krista muuttaa samaan kaupunkiin missä minä asun!
Mulla on ihan mieletön fiilisten sekamelska tällä hetkellä päässäni.
Oon onnellinen siitä, että välimatka lyhentyy sellaset vajaa 300 kilometriä! Saa nähdä melkeempä ihan millon vaan, joka on tosi uus juttu mulle. Se myös jännittää ja jollain tavalla ehkä hieman pelottaakin, koska en oo ollut koskaan ns. lähisuhteessa.
Mutta odotan innolla tätä: hyvästi jatkuva ikävä!

Oon miettiny viimeaikoina paljon erilaisia asioita, muita ihmisiä ja itseäni.
Oon miettinyt sitä, että kuinka rakastettu olo mulla onkaan.
♥

Voi luoja kun ihminen eksyy outoihin blogeihin..

http://sain-et-sauf.blogspot.com/2010/05/homosexuality-for-dummies.html


Homot ja lesbot ovat sikäli samalla tavalla selibaatissa kuin katolisen kirkon papit, että hekään eivät harrasta normaalia seksiä eli naisten ja miesten välisiä sukupuoliyhdyntöjä. Homot ja lesbot ovat siis samalla tavalla epänormaaleja kuin katolisen kirkon papit.

Homoseksuaalinen kanssakäyminen on nimenomaan pelkkää pelleilyä, koska naisten ja miesten sukupuolielimet on selvästi tarkoitettu nimenomaan heteroseksuaaliseen yhdyntään.

Pikemminkin nämä lesbosuhteeseen ryhtyneet entiset heteronaiset ovat aseksuaalisia ihmisiä, jotka eivät varsinaisesti halua harrastaa seksiä lainkaan.

Erikseen on sitten ne lesbot, jotka eivät ole koskaan harrastaneet seksiä miesten kanssa. Nämä naiset ovat neitsyitä. Heidän pitäisi menettää neitsyytensä miesten kanssa, jotta he tajuaisivat seksistä jotakin.


SIIS VOI LUOJA OIKEESTI :'DD
Taidan siis olla selibaatissa elävä neitsyt aseksuaali, joka on yhtä epänormaali kuin katolisen kirkon papit jotka raiskaavat lapsia. Harrastan pelkkää pelleilyä ja minun pitäisi menettää neitsyyteni miehen kanssa.

Saavut unelmiini illoin. Koska saavut luokseni, oi milloin?

Onko tää edes totta?

Mulla on ihan mielettömän epätodellinen olo ja hykertelen onnesta.
Älkää vaan herättäkö mua, jos tää on unta.

Keskinkertainen, vajavainen ja yksinkertainen

Yo-kirjotusten viralliset tulokset tuli tänään.
Suruliputus salkoon nyt saatana, mun vahva Eximia tuli takasin paskana M'nä.
Oon keskinkertainen, vajavainen ja niin yksinkertainen.
Epätäydellinen, rikkinäisten unelmien kerjäläinen.
.
.
.
Mutta, jos sä muutat tänne, mä lupaan olla täydellinen: se unelmien nainen.
Vaikka haaveet ovat tehty horjuviksi, tunnen niiden muuttuvan läheisiksi.
Sinä olet siinä, minun ihana tyttöni.
Minun oma kultani.
♥

Kiintymyksen eri muodot

Kesän lähestyessä on ihana puhua aiheesta nimeltä rakkaus. Kieltämättä lähes jokaisella ihmisellä pörräilee mahanpohjassa perhosia, sillä onhan kesä mitä ihanin vuodenaika. Itselleni nämä sulosiipiset olennot valtasivat vatsanpohjan Kristan tultua elämääni. Mutta miten kuvata tunteitansa, kun kiintymisen eri muodoille on annettu hieman vajavainen asteikko? Ensin tulevat kai kiinnostus ja ihastus. Ihastus muuttuu syvemmäksi tunnetilaksi; nimittäin tykkäämiseksi. Mutta onko seuraava aste jo valtavan painoarvon omaava rakkaus? Reilun kuukauden tiiviin tutustumisen ja tunteiden muodostumisen jälkeen en uskaltaisi vielä puhua todellisesta rakkaudesta, sillä se ilmaus on voimakas ja vaatii paremman ihmistuntemuksen, äärimmäisen syvän kiintymyksen ja tunnelatauksen. Mutta, kun tunteet ovat jo kehittyneemmät kuin pelkkä tykkääminen? Onko se sitten rakkaustykkäämistä, jonka eilen verbaalisin lahjoineni kehitin? Kyllä se on.
Nyt on kyse juuri siitä, nimittäin rakkaustykkäämisestä!

Muru hei, takki auki, täältä tulee hauki, joka susta tykkää!

Rakastan tätä tunnetta kun kesä lähestyy ja kaikkia suunnitelmia voi alkaa toteuttaa. Lisäiloa tuottaa tyttöystäväni Krista, joka saa olon tuntumaan mielettömän hyvältä! :>
Vietin pidennetyn viikonlopun Mikkelissä, jossa Krista asuu, torstaista sunnuntaihin. Oltiin varauduttu pahimpaan, mutta onnea oli matkassa rutkasti, ja Kristan äiti jopa itse ehdotti, että jäisin pidemmäksi aikaa!

Mutta voi luoja mä rakastan sitä paikkaa missä Krista asuu! Vaikka en piittaa hevosista sitten pätkän vertaa, 3 pollea sopi siihen idylliseen maalaismaisemaan täydellisesti. Pääsin mm. tekemään hevoslaitumen Kristan isän pyynnöstä, joka oli kai olevinaan jonkinlainen testi siitä, millainen ihminen todellisuudessa olen. :'D Ilmeisesti läpäisin testin hienosti, sillä Kristalla ollut kotiaresti loppui siihen paikkaan.
Torstaina siis lähdin matkaan junalla Karkusta kohti Mikkeliä. VR pitäytyi tällä kertaa aikataulussa, eikä tarvinnut venailla rauhassa. Yhden aikaan saavuin juna-asemalle, jossa vastassa oli joukko ihania ihmisiä! Halien ja pikaisten kuulumisten vaihdon jälkeen suunnattiin M'n mökille syömään, saunomaan ja uimaan. Mökillä sattui ja tapahtui, mutta ei siitä sen enempää! Ilta oli kaikin puolin onnistunut, mutta samalla äärettömän katastrofaalinen, ja kaikki meni pieleen :DD
Mökkeilyn jälkeen menin Kristan kaverin luo yöksi. Perjantai-aamuna E heitti mut Kristan luo :> Päivä meni Kovalaan tutustuessa, mutta illalla päästiin lähtemään Naisvuorelle iltaa istumaan kavereiden kanssa. Tutustuin uusiin ihmisiin ja nautin siitä yhteisestä ajasta mitä meillä oli. Kahdeksan aikaan illalla kun oltiin Kirkkopuistossa, sain kuiskauksena korvaani kysymyksen, jota en osannut odottaa kuulevani, mutta eihän siihen voinut vastata kuin onnellisena ja myöntävästi.
Lauantaina oli tiedossa jälleen uudet kujeet kaveripiirissä. Käytiin Kristan kanssa ostamassa mulle pari uutta paitaa, jonka jälkeen oli suuntana ranta. Rantalöhöilyn jälkeen taas Kirkkopuistoon ja kavereita tapaamaan. Ulkona oli ihan mieletön keli ja auringosta saatiin nauttia täysin siemauksin.

Sunnuntai meni aamuväsymystä podeten, tavaroita pakkaillen ja junassa istuen. Mikkelin rautatieasemalla nähtiin Kristan kanssa yks ihastuttava sateenkaariperhe, joka on kyllä saanut hymyn kasvoille vielä näin jälkikäteenkin :> <3

Sadepäivän jälkeen paistaa aurinko

Asiat järjestyivät.
En voi kuvata tätä onnellisuuden tunnetta muuten kuin sanomalla, että oon mielettömän onnellinen. Vaikka eilen olin vielä hieman sekasin ajatusteni kanssa ja tarvitsin monta varmistavaa lausetta siitä, että asiat on hyvin, tänään se aurinko kuitenkin paistaa.

Viikonlopusta on tulossa mahtava!
Ja hei, mulle riittää se, että saan olla sun vierelläs edes pienen hetken.
♥

Unelmat = CANCELLED

Yksi niistä harvoista asioista, jotka saa mun oloni tuntumaan helvetin pahalle, on asioiden peruuntuminen. Oon iät ja ajat kärsinyt siitä, että en kestä suunnitelmien muuttumista. Se on äärettömän huono piirre ja tulevaisuutta ajatellen rajoittava tekijä niin työelämän, kuin yksityisenkin elämän kannalta.

Voi luoja, tän viikonlopun takia voisin oikeesti vaikka ensimmäistä kertaa heittää kädet ristiin ja pyytää apua joltain ihan muulta ku siltä, mitä on maan päällä.

Oo siellä jossain mun

Erilaisissa gallupeissa usein kysytään, että mitä mieltä vastaaja on kaukosuhteista. Tässä kohtaa täytyy pysähtyä ja miettiä, että mikä edes on kaukosuhteen määritelmä? Onko kaukosuhteella jotkut tietyt kriteerit koskien välimatkaa, tapaamistiheyttä jne?
Mulla ei ole vastausta tähän. Sen tiedän, että itse olen aina ollut kaukosuhteessa ja mulla se toimii. Oletettavasti siis vastaukseni kyseiseen kysymykseen on positiivinen.

Kaukosuhteetkin vaativat veronsa. On totta, että kaukosuhteessa ikävä on jokapäiväinen ja epämukava unikaveri. Mutta toisaalta, ikävä jos joku vahvistaa: tapaamiset ovat monin verroin läheisempiä kun on joutunut odottamaan.

Aihe on pyörinyt mielessä harvinaisen paljon viimeaikoina, sillä olen tavannut tytön 300 kilometrin takaa ja näyttää siltä, että taisin vieläpä ihastua ja aika lujasti. Itseasiassa, en enää tiedä voinko kuvata tuntemuksiani pelkäksi ihastukseksi. Tai jos kuvaan, niin tuntemani ihastus on erittäin vahva ja ei millään tavoin tyhjänpäiväinen. Mutta kuitenkin, mennäänpä taas asiaan: tiedän, että välimatka on minimaalinen jos vertaan sitä erään ystäväni entiseen suhteeseen. Siinä välimatkaan mahtui muita valtioita ja meri, mutta tämä on pisin välimatka omassa suhdehistoriassani, mutta se ei pelota. Mutta pelottaako se sinua?

Nyt on jo myöhäistä

Voin kertoa, että koin muutama minuutti sitten yhden elämäni vaivaannuttavimmista hetkistä. Kun osittain menetetty ystävä soittaa pitkän hiljaiselon jälkeen, väistämättä oma sydän pysähtyy hetkeksi, kun tajuaa, että ei osaa sanoa mitään. En osaa edes olla vihainen tai surullinen. Tiedätkö ihminen, oon kaivannut sua ihan vitusti, mutta nyt en tunne perjaatteessa mitään?

Nyt on jo myöhäistä
En voi muuttaa mennyttä,
vaikka haluaisin niellä sanani,
pyytää anteeksi

Yö

Saat mut hymyilemään, hykertelemään onnesta ja kaipaamaan.

Viime yönä tein taas elämässäni puhelinhistoriaa. Pari päivää sitten Skypessä soitettu neljän tunnin puhelu ei ole se pisin. Varsinainen ''historiallinen'' puhelu alkoi noin 21:30 ja kauniita unia toivoteltiin siinä 03:30. Jos vaan seuraavan päivän aikataulu olis antanut periksi, musta tuntuu, että me oltais puhuttu kouluun lähtemiseen saakka.

Ja se, mitä sä mulle sanoit, oli jotain sellasta, minkä voisin nauhottaa ja kuunnella aina uudelleen ja uudelleen...♥

I don't wanna run away

Vappu tuli ja meni. Mulla oli yllättävän kivaa, vaikka luulin että koko vappu kusee, koska suunnitelmat meni vähän uusiks. Joka tapauksessa, näin ihania ihmisiä! Ja koko perjantai-illan kruunas puhelu yhdeltä tietyltä<3 Nyt istun koulussa täysin aivottomana vain miettien sitä kaikkea, mitä lyhyen ajan sisällä onkaan tapahtunut mun elämässä. Oon tajuttoman onnellinen vaikka samalla takaraivossa kalvaa pieni epäonnistumisen ja menettämisen pelko. Mutta kuten Irinakin sen on laulanut, pelkuri ei koskaan mitään saa. Vajaa kaksi viikkoa ja istun junassa kohti Mikkeliä. Odotan sitä auringonlaskua, jonka saan jakaa Sun kanssas kaksin. Ja musta tuntuu siltä, että haluaisin laulaa Sulle siellä rannalla.


Now I need to hold you tight!