Matkalla

''Ajattelen liikaa sinua, tää ei oo enää normaalia. Minä ajattelen liikaa...sinua.
Nää sanat on painavia, mutta toivon ettei raskaita. Minä ajattelen liikaa.''

''Kun katson peiliin ja näen kuvani, en enää tunne itseäni ja kohta olen poissa kokonaan''

Viime ajat on kuljettu paksussa sumussa. Mutta uskon että pian hellittää. Tällä hetkellä mua kantaa ajatus joulusta perheen kanssa sekä mun ja murun yhteisestä matkasta Japaniin :> Mulla on hirveä into suunnitella sitä matkaa jo nyt, vaikka sen ajankohta onkin vielä vähän epävarma. Oon alkanut säästämään rahaa, katsellut eri hotelleja, miettinyt uusia käyntikohteita jne. Edellisiä matkoja Japaniin muistelen lämmöllä ja kiitollisena, mutta uskon että tästä matkasta tulee jotain todella mahtavaa, koska tällä kertaa en ole matkalla yksin.

Syksy 2012 tai kevät 2013.
Silloin haluan viedä sinut pois tästä maasta, nauttia unelmista, katsoa yhdessä auringonlaskua.
Varataan matka ja karataan: ei meitä kukaan kuitenkaan kiinni saa. Ollaan viikko tai kaksi, lupaan että aika muuttuu vain paremmaksi.

Lennetään taivaalla lailla lintujen, eikä varmasti mietitä murheita huomisen. Tartu siis käteen ja etsitään meidän tie onneen: löydämme tien, mä lupaan sen.

Matkalla nauretaan yhdessä menneille, haistaan hotellin aulassa tupakalle.
Ja kun yö saapuu, meillä on kilpailu siitä kumpi aikaisemmin sängylle sammuu.
Mutta jos sinä aikaisemmin nukahdat, minä sua siltikin rakastan ja peiton alle viereesi halajan.

Jos siis matkalle lähtisimme, paikasta toiseen me käsikkäin kulkisimme, hölmöinä neuvoja vierailta kysyisimme.

Lähdetään siis matkalle rakkaani!

''Vapaudu pelosta, ota kiinni minusta
Vapaudu kaikesta siitä, mitä muut vaativat
 Heitä hyvästit järjelle, antaudu tunteesi valtaan''

Muista; mitä tiellä tapahtuu, se tielle jää

Pitkästä aikaa Bloggerin parissa.
En oo yhtään ehtinyt ajattelemaan mitä voisin kirjoitella tänne. Asutaan edelleen Kristan kanssa täällä Rovaniemellä, mutta me ollaan saatu myös yksi jäsen lisää tähän meidän pieneen perheeseen, nimittäin mun koirani Nero!
Välillä elämä näyttelee nurjaa puoltaan ja tekis mieli haistattaa v*tut oikein kovaan ääneen. Mutta onneks täällä on tätä pinta-alaa että voi mennä vaaran laelle huutelemaan törkeyksiä jos siltä tuntuu.
Mitäpä mulle siis kuuluu tällä hetkellä? No, oon tarttunu härkää sarvista ja ruvennut ihan tosissani miettimään, että mitä mä tältä elämältäni haluan. Ainakin oon päättänyt hoitaa itseni kuntoon ihan ensitöiks. Ja älkää ymmärtäkö väärin, ei mulla mitään hätää sinänsä ole, mutta jotkut asiat vaan kaipaa työstämistä. Odotan sitä päivää, että voin iskeä niihin asioihin leiman: loppuunkäsitelty.
Yliopistoelämä on ihanaa ja välillä aivan kamalaa. Tentittävien kirjojen määrä hirvittää, mutta samalla saan ihan mielettömiä riemukohtauksia onnistumisista. Yliopisto on ku joku oma pieni maailma.

Mutta nyt on ihan pakko jatkaa kouluhommia.....!

Rovaniemi

Täällä sitä nyt sitten asutaan!

On ollut ihan huippua ja rakastan tätä kaupunkia jo nyt.

Välillä sitä miettii, että mitä tulikaan tehtyä, mutta kun on päässyt kiinni tähän elämänrytmiin mikä täällä on, niin kaikki tuntuu niin ihanalta.

Odotan innolla tulevaa paria viikkoa kun lähden itsekseni lomalle Japaniin. Odotan myös kovasti tulevia yliopistovuosia ja napapiirin arkea.

Tänään tuli Kelalta opintotukipäätös ja ainakin nyt näyttää siltä, että pärjään ilman töitä oikein mukavasti ainakin seuraavan vuoden :> Saan keskittyä täysillä opiskeluun ja huushollin pyörittämiseen täällä Asemarinteellä.

Seuraavan kerran ku kirjoitan tänne laitan kuvia tästä uudesta kämpästä.

Siihen asti, näkemiin!

Niko & Tapsa - Upee

sä oot upee kun sä hymyilet,

mut se ei oo siit kii

mä kuivaan myös kyynelii

ku pisarat valuu poskille

mä seuraan jälkii ja katon sua silmii

jos sullon yhtää murheita

mä oon täällä tänää ja osaan kyllä kuunnella

jaetaan surut nii ne pienenee puolella

ilot tuplaantuu , kasvaa korkoa

aika parantaa haavatki kuulemma

luulempa et siinä jeesaa suudelma

maailma on kova ja kyyninen

mut sä et oo katkera etkä mieti kuka on syyllinen

oot täynnä elämää kyyneleet keventää

ja niiden jälkeen sun hymy on taas leveempää

mä tiedän tyyppei jotka ei luota keneenkään

ne tuskin ymmärtää mitä ne menettää

kylhän ne kyyneleet kuivuu myös itestään,

sillai vaa kestää pidempään

stepataa yhdes niinku tää ois river dance

tyylil ei välii kunha välil kädest pidetää

sä oot upee kun sä hymyilet

mut se ei oo siit kii

mä kuivaan myös kyynelii

ku pisarat valuu poskille

mä seuraan jälkii ja katon sua silmiin

jos ois sanat jotka helpottais

ni oisin laittanu ne justiinsa tähä

pitäs olla kai hiljasuutta et voisin kuunnella

sua enkä tätä, tuu sylii kyl me pärjätää

mä oon tässä enkä lähe mihinkää

mä haluun vaa maleksii sun kaa

ulkona on kylmä maailma

mut yhes voidaan se unohtaa ainaki hetkeks

mut se on kyl tarpeeks

sillo tietää et asiat on hyvin ku rakastaa arkee

ajatukset nii korkeel

sä sait ne lentää

sanat on loppu jo eikä ne ikin riittänytkää

niinku ei nytkää

tärkeimmät jutut vaa tuntee ja tietää

on nii helppo sortuu murheiden alle

olla yksin saaria mut yhdes manner

sä oot upee kun sä hymyilet

mut se ei oo siit kii

mä kuivaan myös kyynelii

ku pisarat valuu poskille

mä seuraan jälkii ja katon sua silmiin

Kuulumisia!

MÄ PÄÄSIN YLIOPISTOON!
Lapin yliopisto ja yhteiskuntatieteiden tiedekunta
kutsuvat mua 31.8.2011 lähtien.
♥




PS.
http://niinajapanissa.blogspot.com/

Matkablogi vuodelta 2009 on herännyt eloon, sillä olen lähdössä Japaniin elokuussa!

Juhlahumua

Mutta suurin on rakkaus.

Se tunne, kun henki ei kulje ja silmissä sumenee.
Se tunne, kun elämältä viedään yksi tukipilareista.


Kiitos kuitenkin siitä, mitä annoitte minulle.
♥