Kello on 18:18.
Istun jälleen Blogger auki miettimässä, että mitähän sitä nyt kirjoittaisi.
Mitäpä jos avautuisin tulevaisuudestani? No tehdäänpä näin. Tavoitteeni on raivata tie ''onnelliseen yliopistotaivaaseen'', joka toivon mukaan sijaitsee akselilla Helsinki-Tampere-Jyväskylä. Tiedekunnista kiinnostavimmat ovat humanistinen- sekä yhteiskuntatieteellinen tiedekunta. Olen siis mitä ilmeisimmin kiinnostunut itse ihmisestä ja sen toiminnasta. Mutta entäpä pääaine? Siitähän vasta riemu alkaakin.. Olen nimittäin ihminen, joka hamuaa sitä, mitä miljoonat muutkin haluavat. Olen kunnianhimoinen ja varmasti se, joka toimii työssä, jonka palkkapäivinä hymy on päivän sana. Mutta selviänkö pääsykoehelvetistä, kun pääainevalintani ovat tiedotusoppi, sosiaalipsykologia, psykologia, antropologia ja logopedia? Miksi ihmeessä kaivan itselleni hautaa, ja haen paikkoihin, joihin kilpailu on kova? Toivottavasti en ole tyhmä.
Sitten muihin aiheisiin.
Sunnuntaina oli ristiäiset, ja minusta tuli ensimmäistä kertaa kummi. Siskoni sai siis parisen kuukautta sitten ihastuttavat kaksoset, joiden nimiksi tuli Juka Salomo ja Juni Paloma. Rakastan noita nimiä niin paljon! Jukasta tuli minun ihana rakas kummipoikani, josta lupaan pitää huolta. En ehkä ole paras ihminen kummin hommien todelliseen tehtävään, nimittäin kristilliseen elämään ohjaamiseen. Koitan kuitenkin tehdä minkä kykenen. Ostin pojalle kummilahjaksi 'Minun ensimmäinen Raamattu'-kirjan sekä Muumilaakson vauvakirjan.
Oon ollut kipeenä tässä viikon päivät ja alkaa pikkuhiljaa kyrsimään tällanen touhu. Toisaalta, mulla on ollut aikaa ajatella asioita kuten itseäni, sinua, meitä ja muita. Pidin tässä muinoin pienoisen puheen mustasukkaisuudesta. Onko se yksi rakastamisen muoto, pelkuruutta oman itsensä riittämättömyydestä vai sittenkin halu kahlita toinen itseensä kiinni? Omalla kohdallani mustasukkaisuus juontaa juurensa rakastamiseen sekä pelkuruuteen. Voin myöntää, että pelkään olevani kelvoton. Myönnän, että pelkään olevani silmissäsi vähemmän viehättävä kuin muut ympärilläni. Myönnän, että olet kauneinta mitä tiedän. Myönnän, että pelkään muiden haluavan sinut. Mutta minä tiedän, että Sinä olet ihminen, jonka kanssa tahdon jakaa jokaisen päiväni. Tahdon tehdä sinut onnelliseksi ja rakastaa sinua enemmän kuin kukaan on koskaan ketään rakastanut :> <3
Meille tuli puoli vuotta täyteen sunnuntaina. Oli harmillista, että emme voineet viettää sitä päivää yhdessä, mutta eilinen elokuvissa käynti, lemmenlukon vieminen Patosillalle ja sinun antama ihana lahjasi sekä tuhannet halaukset ja suudelmat tekivät päivästämme ikimuistoisen. Viime aikojen valottomuus tuntuu nyt vihdoin saavan vastarintaa uusilta tuulilta. Vaikka prosessit, joita käyn läpi, eivät sinänsä ole kadonneet minnekään, tunnen vahvasti, että kaikki muuttuu paremmaksi.
Istun jälleen Blogger auki miettimässä, että mitähän sitä nyt kirjoittaisi.
Mitäpä jos avautuisin tulevaisuudestani? No tehdäänpä näin. Tavoitteeni on raivata tie ''onnelliseen yliopistotaivaaseen'', joka toivon mukaan sijaitsee akselilla Helsinki-Tampere-Jyväskylä. Tiedekunnista kiinnostavimmat ovat humanistinen- sekä yhteiskuntatieteellinen tiedekunta. Olen siis mitä ilmeisimmin kiinnostunut itse ihmisestä ja sen toiminnasta. Mutta entäpä pääaine? Siitähän vasta riemu alkaakin.. Olen nimittäin ihminen, joka hamuaa sitä, mitä miljoonat muutkin haluavat. Olen kunnianhimoinen ja varmasti se, joka toimii työssä, jonka palkkapäivinä hymy on päivän sana. Mutta selviänkö pääsykoehelvetistä, kun pääainevalintani ovat tiedotusoppi, sosiaalipsykologia, psykologia, antropologia ja logopedia? Miksi ihmeessä kaivan itselleni hautaa, ja haen paikkoihin, joihin kilpailu on kova? Toivottavasti en ole tyhmä.
Sitten muihin aiheisiin.
Sunnuntaina oli ristiäiset, ja minusta tuli ensimmäistä kertaa kummi. Siskoni sai siis parisen kuukautta sitten ihastuttavat kaksoset, joiden nimiksi tuli Juka Salomo ja Juni Paloma. Rakastan noita nimiä niin paljon! Jukasta tuli minun ihana rakas kummipoikani, josta lupaan pitää huolta. En ehkä ole paras ihminen kummin hommien todelliseen tehtävään, nimittäin kristilliseen elämään ohjaamiseen. Koitan kuitenkin tehdä minkä kykenen. Ostin pojalle kummilahjaksi 'Minun ensimmäinen Raamattu'-kirjan sekä Muumilaakson vauvakirjan.
Oon ollut kipeenä tässä viikon päivät ja alkaa pikkuhiljaa kyrsimään tällanen touhu. Toisaalta, mulla on ollut aikaa ajatella asioita kuten itseäni, sinua, meitä ja muita. Pidin tässä muinoin pienoisen puheen mustasukkaisuudesta. Onko se yksi rakastamisen muoto, pelkuruutta oman itsensä riittämättömyydestä vai sittenkin halu kahlita toinen itseensä kiinni? Omalla kohdallani mustasukkaisuus juontaa juurensa rakastamiseen sekä pelkuruuteen. Voin myöntää, että pelkään olevani kelvoton. Myönnän, että pelkään olevani silmissäsi vähemmän viehättävä kuin muut ympärilläni. Myönnän, että olet kauneinta mitä tiedän. Myönnän, että pelkään muiden haluavan sinut. Mutta minä tiedän, että Sinä olet ihminen, jonka kanssa tahdon jakaa jokaisen päiväni. Tahdon tehdä sinut onnelliseksi ja rakastaa sinua enemmän kuin kukaan on koskaan ketään rakastanut :> <3
Meille tuli puoli vuotta täyteen sunnuntaina. Oli harmillista, että emme voineet viettää sitä päivää yhdessä, mutta eilinen elokuvissa käynti, lemmenlukon vieminen Patosillalle ja sinun antama ihana lahjasi sekä tuhannet halaukset ja suudelmat tekivät päivästämme ikimuistoisen. Viime aikojen valottomuus tuntuu nyt vihdoin saavan vastarintaa uusilta tuulilta. Vaikka prosessit, joita käyn läpi, eivät sinänsä ole kadonneet minnekään, tunnen vahvasti, että kaikki muuttuu paremmaksi.
