Today and every day

Hei, se on joulukuu nyt!

Voi luoja kun aika taas menee nopeammin kuin minä ehdin seurata.

Koulussa on tällä hetkellä viimeinen jakso meneillään, jossa tarvitsee kyniä, paperia ja peräpäätä kuluttaa. Jännittää aika paljon, mutta toisaalta mulla on ihan hyvät fiilikset. Eilisillä Studia-messuilla sain arvokasta informaatiota fiksummilta ja omat valinnat selkenivät entisestään. Myös uusia varteenotettavia vaihtoehtoja putkahti esiin, mikä toki helpottaa varasuunnitelmia mietittäessä.

Kotona asiat tuntuvat rullailevan jokseenkin paikallaan. Pienen pieni puhumattomuuden ilmapiiri leijuu keittiössä, mutta ehkä välillä on parempi, kun ei tarvitse kääntää kimitysvaihdetta päälle. Vaihteista puheenollen, pääsinpä muuten autokoulun teoriakokeesta läpi: kolmas kerta toden sanoi. Kortinhan olisin voinut saada jo vajaa puoli vuotta sitten, mutta ymmärrettävistä ja vähemmän ymmärrettävistä henkilökohtaisista syistä autokoulu-urani junnasi paikallaan tähän päivään asti.


Kun joulu on ovella, rauha tuntuu laskeutuneen elämäni ympärille. Pimeydestä ja vit*ttavan kylmistä aamuista huolimatta, jaksan hieman paremmin nyt. Mikä olisikaan ihanampaa, kuin nukahdella sohvalle, leipoa pipareita ja iloita tulevasta jouluaatosta, jolloin saa antaa lahjoja rakkaimmilleen. Ei sillä niinkään väliä mitä itse saa, sillä antamisen ilo on tällä hetkellä yksi hienoimmista tunteista. Jokainen rakkaudella väkerretty paketti, on varmasti vaivansa väärtti.

Oikein paljon rauhaa ja rakkautta teidän jokaisen päiviin. Pitäkää huolta itsestänne ja toisistanne, sillä rakkaus jos mikä, on kantava voima.

♥: Niina

Tiikerikissat ei purematta pussaa

Kello on 18:18.
Istun jälleen Blogger auki miettimässä, että mitähän sitä nyt kirjoittaisi.

Mitäpä jos avautuisin tulevaisuudestani? No tehdäänpä näin. Tavoitteeni on raivata tie ''onnelliseen yliopistotaivaaseen'', joka toivon mukaan sijaitsee akselilla Helsinki-Tampere-Jyväskylä. Tiedekunnista kiinnostavimmat ovat humanistinen- sekä yhteiskuntatieteellinen tiedekunta. Olen siis mitä ilmeisimmin kiinnostunut itse ihmisestä ja sen toiminnasta. Mutta entäpä pääaine? Siitähän vasta riemu alkaakin.. Olen nimittäin ihminen, joka hamuaa sitä, mitä miljoonat muutkin haluavat. Olen kunnianhimoinen ja varmasti se, joka toimii työssä, jonka palkkapäivinä hymy on päivän sana. Mutta selviänkö pääsykoehelvetistä, kun pääainevalintani ovat tiedotusoppi, sosiaalipsykologia, psykologia, antropologia ja logopedia? Miksi ihmeessä kaivan itselleni hautaa, ja haen paikkoihin, joihin kilpailu on kova? Toivottavasti en ole tyhmä.

Sitten muihin aiheisiin.
Sunnuntaina oli ristiäiset, ja minusta tuli ensimmäistä kertaa kummi. Siskoni sai siis parisen kuukautta sitten ihastuttavat kaksoset, joiden nimiksi tuli Juka Salomo ja Juni Paloma. Rakastan noita nimiä niin paljon! Jukasta tuli minun ihana rakas kummipoikani, josta lupaan pitää huolta. En ehkä ole paras ihminen kummin hommien todelliseen tehtävään, nimittäin kristilliseen elämään ohjaamiseen. Koitan kuitenkin tehdä minkä kykenen. Ostin pojalle kummilahjaksi 'Minun ensimmäinen Raamattu'-kirjan sekä Muumilaakson vauvakirjan.

Oon ollut kipeenä tässä viikon päivät ja alkaa pikkuhiljaa kyrsimään tällanen touhu. Toisaalta, mulla on ollut aikaa ajatella asioita kuten itseäni, sinua, meitä ja muita. Pidin tässä muinoin pienoisen puheen mustasukkaisuudesta. Onko se yksi rakastamisen muoto, pelkuruutta oman itsensä riittämättömyydestä vai sittenkin halu kahlita toinen itseensä kiinni? Omalla kohdallani mustasukkaisuus juontaa juurensa rakastamiseen sekä pelkuruuteen. Voin myöntää, että pelkään olevani kelvoton. Myönnän, että pelkään olevani silmissäsi vähemmän viehättävä kuin muut ympärilläni. Myönnän, että olet kauneinta mitä tiedän. Myönnän, että pelkään muiden haluavan sinut. Mutta minä tiedän, että Sinä olet ihminen, jonka kanssa tahdon jakaa jokaisen päiväni. Tahdon tehdä sinut onnelliseksi ja rakastaa sinua enemmän kuin kukaan on koskaan ketään rakastanut :> <3


Meille tuli puoli vuotta täyteen sunnuntaina. Oli harmillista, että emme voineet viettää sitä päivää yhdessä, mutta eilinen elokuvissa käynti, lemmenlukon vieminen Patosillalle ja sinun antama ihana lahjasi sekä tuhannet halaukset ja suudelmat tekivät päivästämme ikimuistoisen. Viime aikojen valottomuus tuntuu nyt vihdoin saavan vastarintaa uusilta tuulilta. Vaikka prosessit, joita käyn läpi, eivät sinänsä ole kadonneet minnekään, tunnen vahvasti, että kaikki muuttuu paremmaksi.

Yritäpä vain

Mun elämässäni tapahtuu tällä hetkellä niin paljon, että kaikkien niiden tuhansien ajatuksien kirjoittaminen sanoiksi, tuntuu turhauttavalta. Mä en kykene olemaan se sama hymyjen täyteinen tyttö, joka sietää maailman vastarinnan ja elämän muutokset. Mä olen tällä hetkellä nuori nainen, joka pimeässä lohdutustasi odottaa. Ja koska arkea varjostaa suuren suuri salaisuus, sekä tuhat ja yksi muuta säröä, musta on kasvamassa jotain, mitä olen vältellyt. Toisaalta musta tuntuu, että kaikki tämä, on merkki siitä, että mä olen elossa. Mä tunnen enemmän kuin ennen. Ken tietää, onko se sen arvoista, kun itkee tuntikaupalla vasten jääkylmää ja valaisematonta lumista tietä, tai onko se sen arvoista, että murran ruumiini syömishäiriöllä.

En tiedä.


Yritäpä vain
kerran uudestaan
kääntää poskeni
hajottaa mieleni
liimata ehjäksi

En kastu enää
vaikka taivaalta sataisi
alas koko eilinen
en tunne mitään
vaikka putoaisin läpi jäiden
En jää kuihtuneena riutumaan
vaikka söisin nyt
viimeisen palasen

Onneksi on olemassa rakkaus.

Elä, opi, koe, että myöhemmin ei kaduta

Oon ollut taas järjettömän mietteliäällä tuulella viime aikoina ja haluaisin kirjoittaa ne kaikki pienetkin asiat paperille tai blogiin, mutta jotenkin en vain saa puettua niitä sanoiksi. Ajatukset ovat ristiriitaiset monilla elämän osa-alueilla. Ehkäpä selkeimmältä ja pysyvimmältä tuntuu tällä hetkellä rakkaus, josta olen mielettömän onnellinen.

Meillä menee hyvin. Arkiromantiikkaa pursuava elämä iloine ja suruineen lämmittää kylminä syysiltoina enemmän kuin aurinkoenergia tai sähkölämmitys. Olen pikkuhiljaa herännyt todellisuuteen siitä, että olen lain edessä aikuinen: voisimme toteuttaa vaikka heti huomenna tuhannet haaveemme. On kuitenkin ihanaa jättää asioita odottamaan tulevaa.
On myös hykerryttävä tunne, kun ymmärtää, että minut otetaan tosissaan rakkaudessa. Vanhempani uskovat, että heidän pieni tyttärensä aivan aikuisten oikeasti on parisuhteessa, jonka pohjapiirroksesta löytyy kantavia tukipilareita, kuten suunnitelmia, joiden ympärille muodostuu kaunis ja odottamisen arvoinen yhteinen elämä.

Olen oppinut arvostamaan elämän pieniä asioita. Itsetuntoni elää nyt tähän astisen elämän vahvimpia aikoja. Kiitos rakastetun, joka saa minut ymmärtämään, että en ole universumin säälittävin naisenalku, vaan minussakin elää hyviä ja ihastuttavia asioita.

Olen oppinut arvostamaan kahden ihmisen muodostamaa liittoa, vilpitöntä sitoutumista ja silmiin katsomista. Olen oppinut arvostamaan elämän lahjaa, sitä tyhjää taulua, jonka vanhempani minulle antoivat syntymässä, jotta voisin siihen maalata elämäni. Olen löytänyt itsestäni puolen, joka tahtoo myös joskus antaa pienelle sielulle tyhjän taulun: elämän.

Olen 18-vuotias nainen, jolla siintää silmissä kokemisen arvoinen elämä.


.
.




.

Don't let go Never give up, it's such a wonderful life

Sata vuotta

Mitä aiot tehdä tänään, kun katulamput syttyvät?
Oletko kultasi kainalossa vai jalkakäytävällä notkumassa?
Lähdit viilein askelin: et taida tulla takaisin?

Kiitos pojat,
tulkaa pian takaisin.
♥
.
.
.

Viime aikoina on sattunut ja tapahtunut hurjasti. Tämän syksyn yo-kirjoitukset ovat takana päin ja tulokset yllättivät positiivisesti. Takana on myös lempibändini D'espairsRayn keikka, joka tältä osin jäi viimeiseksi keikaksi, sillä bändi jää tauolle... Sydän pakahtuu, kun osa siitä viedään pois. Uskon kuitenkin, että kyseinen bändi nousee tauon ja Hizumin parantumisen jälkeen elinvoimaisempana kuin koskaan. Nyt täytyy vain odotella ja nauttia siitä, mitä pojat ovat saaneet näinä vuosina aikaan. Huomenna on edessä junamatka Mikkeliin pitkästä aikaa.

Näyttämöltä kaikki valot sammutettiin.

Tämä on tarinani.

Hermostuessani nyplään hiuksiani.

Ollessani yksin, nautin tupakoinnista normaalia enemmän.

Joskus istun tuntikausia puhelin kädessäni ja odotan sinun soittavan.

Kun kesän ensimmäiset kukkaset puhkesivat, itkin.

Hymyilen, hiljennyn ja halaan.

Turhuuksien turhuus

MILLOIN VIIMEKSI:
01. Olit kotoa yön pois? - Perjantain ja lauantain välisenä yönä
02. Joit alkoholia? - Lauantaina join sivistyneesti konjakkia kahvin kanssa
03. Söit pitsaa? - Sunnuntaina äidin ja isin kanssa
04. Oksensit? - Tätä en nyt tarkalleen muista
05. Suutuit ihan tosissasi? - Perjantaina paiskin ovia kiitettävään tahtiin
06. Nauroit kunnolla? - Tiistaina
07. Puhuit puhelimessa vastakkaista sukupuolta olevan kanssa? - Tiistaina, kun soitin isälle
08. Sait kokeesta kiitettävän? - En edes muista, koska oon viimeksi tehnyt kokeen
09. Ikävöit jotain ihmistä liikaa? - Tavallaan tätä tapahtuu jatkuvasti
10. Itkit? Miksi? - Tiistaina, isän kanssa käydyn puhelun takia
11. Huolestuit jostain ihmisestä? - Tiistaina

IHMISISTÄ:
01. Kuka puhui sinulle viimeksi kasvotusten? - Koulumme kanslisti
02. Kuka soitti sinulle viimeksi? - Tyttöystäväni Krista
03. Kenelle soitit viimeksi? - Tyttöystävälleni
04. Kuka sai sinut viimeksi nauramaan? - Tyttöystäväni
05. Kuka pussasi sinua viimeksi? - Yllätys yllätys... Tyttöystäväni!
06. Kenelle viimeksi kerroit murheistasi? - Tyttöystävälleni... Jälleen kerran :D
07. Kenelle viimeksi annoit/lainasit rahaa? - Luokkakaverille, koska tämä ystävällisesti kuskasi mut kotiin
08. Ketä kaveria ikävöit eniten tällä hetkellä? - En tiedä. Ja tämä on ihan kamalaa...
09. Kenen luona olit viimeksi yötä - Tyttöystäväni
10. Keneltä haluaisit pyytää anteeksi? - Tällä hetkellä en osaa mainita ketään tiettyä.
11. Kuka huolestui sinusta viimeksi? - Varmaan tyttöystäväni?
12. Kenen kanssa sinulla on parhaimmat muistot? - Tämä on suoraan sanottuna aivan kamala kysymys, sillä parhaimpia muistoja syntyy monien eri ihmisten kanssa. Kysykää sitten, kun makaan mullan alla onnellisesti 100-vuotiaana :>

SINÄ ITSE:
01. Minkä väriset hiukset sinulla on? - Mustat näiden pitäisi kai olla, mutta tällä hetkellä nää muistuttaa enemmän ruskeaa.
02. Minkä väriset silmät sinulla on? - Siniharmaat
03. Oletko mielestäsi kaunis/komea? - Henkisiltä ominaisuuksilta voisin luokitella itseni näihin kauniisiin ihmisiin, mutta ulkoisilta ominaisuuksiltani... Ehei.
04. Osaatko tehdä hyvin ruokaa? - Kyllä se minu tekemä ruoka syötävää on ja uskon siihen, että osaan sitä tehdä.
05. Onko sinulla hyvät välit vanhempiisi? - Tavallaan kyllä, mutta kovin myrskyisää on.
06. Suututko helposti? - Loukkaannun, mutta en suutu.
07. Ilostutko helposti? - Kyllä
08. Stressaannutko vähästä? - En vähästä, sillä stressin aiheita on niin miljoonia tällä hetkellä mun elämässä.
09. Huolestutko muista ihmisistä helposti? - Kyllä, sillä olenhan luonteeltani tällanen maailmanpelastaja.
11. Meikkaatko? - Kyllä, mutta voin olla myös meikittä.
12. Uskotko, että 13 on epäonnen luku? - En
13. Oletko muuten taikauskoinen? - Eikös jokainen vähän ole?
14. Millaisista kukista pidät? - Valkoisista ja verenpunaisista, erityisesti liljoista.
15. Juotko kahvia? - Tarpeen vaatiessa
16. Millainen puhelin sinulla on? - Nokian joku supernova tai muu vastaava. Ei kannata ostaa!
17. Kuinka usein kuuntelet musiikkia? - Varje dag
18. Mitä sarjoja seuraat TV:stä? - Greyn anatomia, Good wife, Täydelliset naiset, L-koodi jne jne jne
19. Jutteletko helposti ihmisten kanssa? - Kyllä, se on yksi suurimmista iloistani
20. Oletko vainoharhainen/epäluuloinen? - Kyllä...
21. Onko kukaan satuttanut sinua lähiaikoina? - Henkisesti kyllä, fyysisesti ei
22. Vihataanko sinua? - Aina löytyy joku joka vihaa, mutta veikkaan, että yleisesti mielipide on neutraali.
23. Miksi et seurustele henkilön kanssa josta pidät? - Koska mulla ei ole tapana seurustella kaikkien ihmisten kanssa joista pidän. Seurustelen tytön kanssa, jota rakastan :'> No olinpas vitsikäs...
24. Pidätkö edes kenestäkään? - Tietysti pidän. Maailma on pullollaan ihania ihmisiä, kuten ystäviä :>
25. Onko sinulla parasta ystävää? - Hmmmh, kyllä.

Elämä on juhla

Mietin mihin kaikki oikein jäivät matkan varrella?
Miten voikaan kaikenlaiseen roskaan elämä kulua?
Tarvitsen vierelleni nyt jos koskaan enemmän Sinua
kuin ketään muuta, kuin ketään muuta

Se ainoo joka on mun mielessä, se olet Sinä, ei kukaan muu.
.
.

Onko itsensä loppuun polttaminen kaiken tämän arvoista?
Oon ihan tosissani yksi niistä, jotka ylistävät elämisen ihanuutta. Mutta lisäksi olen yksi niistä, jotka eivät halua milloinkaan palata tänne uudestaan. Elämä on juhla, mutta myös kasa kipua.
Elämä on ainutlaatuinen lahja ja siitä kannattaa pitää kiinni.
Elän tällä hetkellä kummallista aikaa: olen samalla niin onnellinen, ettei mitkään sanat ja teot riitä sitä tarpeeksi hehkuttamaan. Samalla kuitenkin niin väsynyt ihminen, että herääminen ja suihkuun raahautuminen koskee kehoon niin paljon, että fyysisen ja henkisen väsymyksen määrää ei voi mitata.

Step by step, heart by heart, left right left, we all fall down like toy soldiers.

Jotta touhu ei kuitenkaan menisi turhan synkäksi, niin voisin kertoa, että mulla on maailman ihanin tyttöystävä ♥ Keskiviikkona oltiin shoppailemassa ja Kristan ansiosta löysin upeimman takin ikinä! Nähtiin pikaseen myös pitkästä aikaa Roosaa! Ja yllätys yllätys...Myös tänään oltiin Tampereella ja ostin tosi kivat nahkanilkkurit, hinta vaivaset 69,90€ :> Vaikka koko päivä oli kaikin puolin mukava, niin aamu oli kyllä mitä ihanin: istuttiin Sokoksen kahvilassa ja syötiin herkulliset sämpylät samalla naureskellen sille, kuinka bisnesvaatteissa oltiinkaan!

Mutta nyt on aika hiljentyä.

-Niina

.
.

Ps. Rakastan sua ♥

Nykyiset tyttöystävät, ne meitä sietävät

Siitä on taas ikuisuus kun viimeksi avasin Bloggerin.

Hurjan paljon on tapahtunut.
Niin paljon, että sitä ei saa millään mahtumaan muutamaan hassuun lauseeseen.
Joka tapauksessa, olen vieläkin matkalla Mandartaniaan:
tahdon matkalleni paljon voimaa, rakkautta ja ymmärrystä.
En ole vielä valmis, en lähelläkään sitä, mitä tahtoisin olla.

On niin helppo olla onnellinen

Niin paljon rakastan<3

What would you wish for if you had one chance?

Can we pretend that airplanes
In the night sky
Are like shooting stars
I could really use a wish right now
Wish right now, wish right now

Viimeiset kesälomaviikot ovat nyt käytetty loppuun.
Koulu, niinpä siis myös viimeinen lukiovuosi, alkoi tänään ihan mukavissa merkeissä. Lukujärjestys huusi tyhjyyttä, joka antaa täten tilaa yo-kirjoituksiin valmistautumiseen.
Muutaman kuukauden ajan olen ankarasti pohtinut itseäni ja sitä, mikä oikein olen naisiani: mihin panokseni riittää, kestänkö paineen vai pitääkö jostain luopua?
Muutama viikko sitten tein päätöksen, joka toivon mukaan ajan kuluessa myös todistaa itsensä oikeaksi. Ainakin se tällä hetkellä tuntui parhaalta mahdolliselta vaihtoehdolta: irtisanouduin siis työpaikastani. Parhaillaan elelen kahden viikon irtisanomisaikaa ja tänään on neljänneksi viimeinen työpäiväni.
Oloni on äärettömän helpottunut. Ei enää itkunsekavia iltoja väsymyksen ja paineen takia. Nyt voin levätä edes hieman enemmän kuin ennen. Kolme vuotta työelämässä tässä iässä on kasvattava kokemus, mutta jossain vaiheessa on pakko pysähtyä: hengittää ja antaa itsellensä ansaittu elämä.
.


Kerran kuiskasin hiljaa pyynnön taivaalle,
joku sen kuuli ja päätti toteuttaa:
ensi viikolla Krista muuttaa tänne!


Olen odottanut Sinua.
♥

Tiedäthän sä kuinka onnekas oot kun sä saat yksinoikeudella nauttia melodraamasta?

Pahoitteluni päivittämisen puutteesta.
Ensi viikolla luvassa syvällistä ja ei niin syvällistä pohdintaa viime ajoista!

♥: Niina

Kuuleeko kukaan? Minä täällä hei.

Paljon on tapahtunut viime aikoina.

Täytin 18 vuotta 17.07.2010. Aluksi olin suunnitellut pitäväni isohkot juhlat täällä meillä kotona, mutta suunnitelmat pissivät, niin kuin yleensä tuppaa tapahtumaan. Päätin lähteä Mikkeliin tyttöystäväni luo. Aluksi tuskailin sitä, että sillä kellon lyömällä, kun täytän 18, istun junassa. Mutta itse asiassa, sehän oli jollain tapaa erittäin hauskaa :D Kun kello löi 10 aamulla, lampsin ravintolavaunuun ja ostin ensimmäisen laillisen kaljani. Wohoo, olihan siinä extremeä kerrakseen, kun en ollut syönyt aamupalaa. Pieksämäellä oli 40 minuutin vaihto, ja päätin kipaista Alkossa ostamassa pari skumppapulloa iltaa varten. Kuitista huomasin, että olin Alkon kassalla n. 11.45, eli juuri silloin, kun virallisesti täytin 18! :D
Mikkelin asemalla olin purskahtaa itkuun, kun tyttöystäväni Krista tuli mua vastaan kädessänsä kauniita valkoisia ruusuja ;__;♥ Sain myös asemalla avata lahjani: ihana prinsessatiara iltaa varten, lahjakortti lipuista Jurassic Rockiin sekä Kristan piirtämä geishataulu! Ihania lahjoja, eikä siinä vielä kaikki♥
Krista vei mut yllätyskierrokselle, johon sisältyi käynti Tivolissa sekä kakkukahvilla. Illalla luvassa oli puistohengailua mun synttäreiden merkeissä ihanien ihmisten kanssa! Skumpat kilisteltiin ja laulut laulettiin :>
Jossain vaiheessa iltaa pallea ja munuaiset alkoivat taas reistailemaan, ja niinpä jouduin nolona pyytämään, että josko lähdettäis kotia kohti. Oltiinhan me kuitenkin puistossa juhlittu jo lähemmäs kahdeksan tuntia! Kun pään sai tyynyyn, niin olo parani.
(Tiedoksi siis tietämättömille, kärsin jokseenkin kroonisista munuaisvaivoista, sillä toinen munuaiseni on kitukasvuinen, siinä on arpikudosta, eikä se suodata yhtä hyvin kuin toinen. Palleani myös reistailee kiitettävään tahtiin. Viime syksynä lääkäri lisäksi diagnosoi lievähkön sappivaivan.)

Tässä kuvaa vielä synttäreiltä:

Sunnuntaina oltiin grillailemassa pienellä porukalla Kovalassa Kristan isän luona, ja kastoinpa myös kahden vuoden talviturkkini!
Maanantai meni Kristan ja mun ekan yhteisen junamatkan sekä Särkänniemen merkeissä. Oli oikein kiva päivä ja muistelen lämmöllä Pieksämäen Citymarketia...

Tiistaina olin ensimmäistä kertaa Kristan nähden itkupotkuraivarin partaalla :DD Stressasin säätä ja tulevaa iltaa, jolloin olimme menossa Tampereelle Koskenrantaan viettämään synttäreitä Tampereen kavereiden kanssa. Onneksi sää suosi meitä ja ilta oli mitä mukavin! Harmi, että vain 3 ihmistä kutsumistani ihmisistä pääsi tulemaan, mutta onneksi uudet tuttavuudet täyttivät muiden tilan.

Keskiviikkona sitten olikin ikävämmät tunnelmat, sillä oli jäähyväisten paikka Kristan kanssa. Tää on nyt meidän seurustelun pisin aika kun joudutaan olemaan erossa: pikkusen reilu 3 viikkoa.

Mutta nyt mulla katkes ajatus, sillä Krista soittaa juur nyt :'DDD

Ainiin: musta tuli tässä eilen maailman ihanimpien kaksoslapsien täti♥
Tässä kuva heistä:

Mutta nyt, Niina kiittää ja kuittaa sekä pahoittelee tekstin hajanaisuutta.
PS. Huomenna meidän japanilainen vaihtari saapuu!

1307

Today is the day I feel like I wanna scream till it hurts

Today is the day I feel like I can't take more of this shit.
.
Jotenkin tää päivä vaan pysäyttää mut kerta toisensa jälkeen. Tähän päivään liittyy monia muistoja ja merkityksiä. Se on päivämäärä, joka vuosi toisensa jälkeen kerää uusia merkityksiä. Siihen liittyy oman identiteetin vahvistuminen, pahat unet, elämään jälleen kiinni pääseminen, ensimmäinen seurustelu tytön kanssa, suru, onni, kesän helteet, minuuden kehitys ja arvet.
.

Helsinki Pride 2010

Selkärankani

29.1.2010, 12:00
Bound Tattoo, Helsinki

Puolen vuoden päästä otan ensimmäisen tatuointini niskaan/selkään!
Tatuoijani Jenni on erikoistunut japanilaistyylisiin tatuointeihin, ja hänet on valittu nyt muistaakseni kolme kertaa peräkkäin Suomen parhaimmaksi japsitatskojen tekijäksi.
Tatuointiini tulee kuusi selkeää selkärangan nikamaa, jotka symboloivat perhettäni ja jokaista sen jäsentä. Perheeni on selkärankani, niin vahva ja luja, mutta silti aina vaarassa katketa. Jos selkärankani katkeaisi, ei minunkaan elämäni eteen päin menisi. Vaikka isäni kanssa tästä asiasta on ollut kovaa erimielisyyttä, kuten pahoja ja loukkaavia sanoja, silti haluan muistaa rakas isä sinuakin. Olethan sentään minun isäni.
Olen sinun vertasi ja lihaasi, osa sinua. Ja näin ollen sinä osa minua.

Jotta nikamat saataisiin kauniisti sulautumaan selkääni, siihen tulee myös seitsemäs ja kahdeksas nikama, jotka häilytetään ikään kuin keskeneräisinä, ja ne taasen symboloivat minulle menneisyyttäni sekä tulevaa.

Nikamat tehdään varjostettuina mustavalkoisina mahdollisimman kuvaavina ja aidon näköisinä. Koska itse luut näyttävät massiivisilta ja rankoilta, hempeyttä tuodaan mukaan kauniilla japanilaisilla sakurakukilla sekä sakurapuun oksilla, jotka tehdään tyylitellysti hempein ja elämäniloa pursuavin värein. Tatuointiin tulee mahdollisesti myös jotakin muuta, sillä annoin Jennille mahdollisuuden käyttää omia ajatuksiaan tatuoinnin suunnittelussa ja piirtämisessä käytyämme läpi lyhyen historiikin elämästäni ja ajatusmaailmastani.

Uskon että tatuoinnistani tulee upea. Se on minulle tärkeä ja sillä on valtavan arvokas merkitys. Vaikka isäni sanoi, että hän katsoo minua tatuoimisen jälkeen ikävällä katseella ja pää täynnä negatiivisia ajatuksia, haluan tehdä tämän:
joskus yöllä herään ajatukseen, että tämä on minun elämäni ja voin tehdä mitä ikinä haluan.

Tässä vielä hieman kuvia aiheeseen liittyen, joiden pohjalta lähdin työstämään luonnostani tatuoinnista.

Tänään en tykkää Suomesta.

Jokainen on vähän homo

Alotin tosiaan pari viikkoa sitten autokoulun ja ajotunnit on ollut ihan huippuja!
Ajo-ope on mielettömän hauska tyyppi ja ratissa ei yhtään tarvii hävetä sitä, että on nainen ja vieläpä täysin keltanokka autojen kanssa. Nyt on takana ajoa noin 5 tuntia ja voin vaan sanoa, että ajaminen on ihanaa! Tänään aamulla käytiin ajelemassa Nohkuassa, Salmissa, Linnavuoressa, Murhasaaressa ja monissa muissa paikoissa. Auton sammutin tällä kertaa yhden kerran. Kyseinen häsläys tapahtui liikenneympyrässä, kun piti nostaa kytkintä, niin painoin sen vahingossa pohjaan :'DD No ei siinä mitään, oli hauska seurata takana olleen kuskin ilmeitä.
Illalla on sitten vuorossa toinen teoriatunti ja äiti lupas heittää mut sinne. Elelen samalla toivossa, että pysähdyttäis syömään johonkin :'DDDD
Joka tapauksessa, kortti olis tarkotus saada heinäkuun lopulla, mutta saa nähdä kuinka kauan joudun odottelemaan ton helvetin lakon takia. Voin vaan kuvitella kuinka monta vihasta 18-vuotiasta Suomesta löytyy tällä hetkellä. Mun synttärit on 17.07, mutta tosiaan, korttia en ihan niihin aikoihin vielä saa.
.
Tällä viikolla olis vuorossa juhannus! Tarkotuksena olis lähteä Mikkeliin Kristan luo♥
Ihan mieletöntä, että ollaan nyt nähty lähes joka viikko :D Pääsee hieman totuttelemaan siihen, että syksyllä näkeminen on vielä helpompaa, kun Kristalla on edessä muutto tänne. Aluksi mua vähän mietitytti, että osaanko olla ns. lähisuhteessa, sillä aikasemmat suhteet on kaikki olleet kaukosuhteita. Mutta nyt ei pelota enää. Mulla on hyvä olo tästä hetkestä ja varsinkin tulevasta.
.

Kun juhannusta on juhlittu ja alkoholipitoiset juomat kaadettu kurkusta alas, muutaman päivän työputki edessä ja sitten Helsinkiin juhlimaan jälleen: Helsinki Pride 2010 kutsuu!
Tänä vuonna Helsinki Priden teemana on esikuvat: maailma tarvitsee esikuvia - tarvitseeko hlbti-yhteisö esikuvia?
Aion osallistua Priden juhlintaan ainakin perjantaina, lauantaina sekä sunnuntaina. Seuraavat paneelit/tapahtumat kiinnostaisivat, ei kuitenkaan vielä tietoa, että mihin osallistun:

.

PERJANTAI 2.7.2010

Kuinka lapsia tehdään? -keskustelutilaisuus
Info- ja keskustelutilaisuus kaikille lapsentekoa sateenkaarevissa merkeissä suunnitteleville. Aiheesta "Kuinka lapsia tehdään" alustaa tutkija ja perheaktivisti Anna Moring. Tervetuloa kyselemään lapsenteosta ja siihen liittyvästä lainsäädännöstä sekä tapaamaan muita sateenkaariperheitä.
Järj. Sateenkaariperheet ry
Mäkitorpan leikkipuiston sisätilat (Oulunkylä), Mäkitorpantie 42-44, klo 17-18

Priden miesten- ja naistenbileitten etkot
Ennen kuin lähdetään illan suuriin bileisiin, voi vauhtia hakea yhteisistä illanistujaisista. Rentoa ja vapautunutta oleskelua, mukava terassi, yhdessäoloa.
Bar Loop, Fredrikinkatu 42 B, klo 17 alkaen. Vapaa pääsy (EI K18?)

.

LAUANTAI 3.7.2010

Pride-kulkue
Ilmapalloja, hyvää musiikkia ja iloista sateenkaarikansaa. Kulkueeseen ovat tervetulleita ihan kaikki, mihinkään katsomatta. Voit myös ilmoittaa järjestösi, yhdistyksesi, joukkueesi, kaveriporukkasi tai vaikka ompeluseurasi mukaan, katso lisätietoja täältä
Järj. HeSeta.
Kokoontuminen klo 12 Senaatintorilla, kulkue starttaa klo 13. Kulkueen reitti: Senaatintori-Aleksanterinkatu-Mannerheiminintie-Hakasalmen puisto

Puistojuhla
Kulkueen jälkeen vietetään Priden Puistojuhlaa. Musiiikkia, mukavaa tunnelmaa, ohjelmaa lapsille, monipuolinen Pride-tori. Lavalle nousevat australialainen singer-songwriter Brett Every, X Factorin hopeamitalisti Samuli Taskinen, Jokainen on vähän homo - kappaleellaan nettihitiksi noussut Jukka Takalo sekä kolmen naisen upea musiikkishow Ota minut. Juontokapulaa kierrättävät Rosa Meriläinen ja Jutta Pinkkinen. Järj. HeSeta.
Hakasalmen puisto, Töölönlahden rannalla Finlandia-talon ja Oopperan välissä, klo 13.30 alkaen

Pääjuhlan etkot, puistojuhlan jatkot
Rentoa oleskelua mukavalla terassilla ennen siirtymistä pääjuhlaan kadun toiselle puolelle.
Bar Loop, Fredrikinkatu 42 B, klo 17 alkaen. Vapaa pääsy

.

kaikki voivat olla ittestänsä ylpeitä
ei kenenkään pitäisi pelätä
sillä avaruudesta käsin nähtynä
me olemme kaikki vain ihmisiä

Se on aivan sama hetero vai homo
Se on aivan sama hetero vai homo
jokainen on sydämesä pomo
ja jokainen on vähän homo

Miksi taivas ei ole mustavalkoinen
sitä niityllä miettii mehiläinen
miksi jokainen kukka on erilainen
niin erilainen, silti samanlainen

Se on aivan sama hetero vai homo
Se on aivan sama hetero vai homo
jokainen on sydämesä pomo
ja jokainen on vähän homo

Se muuttuu sinuksi

Krista oli meillä ensimmäistä kertaa.

VR onnistui taas venailuttamaan rauhassa ja Krista sai ihan oikein meidän kotiovelle asti taksikyydin Jyväskylästä. Taksikyyti maksoi reilut 300€. Mutta onneksi VR'llä on varaa myöhästellä ja ajeluttaa ihmisiä ympäri Suomea taksilla.
Ensitapaaminen mun vanhempien kanssa sujui paremmin kuin loistavasti ja uskon, että Krista on nyt ''virallisesti'' hyväksytty meidän kirjavaan perheeseen. Lähtiessään takaisin Mikkeliin isä ja äiti halusivat ihan omasta aloitteestansa jopa halata Kristaa, vaikka eipä noilla yleensä ole tapana halata muuta kuin perheen jäseniä! Mutta kyllähän isä itsekin on tässä pari päivää puhunut, että ''Lepakkominiä tulee pian käymään!'' :DD Jepjep, meillä siis porukat ottaa asian hyvällä huumorilla ja täysin rakastavalla asenteella. Hyvä näin!
.
Tämän kolmen päivän aikana Krista myös tapasi mulle tärkeitä henkilöitä. Oli huojentavaa ja ihanaa huomata, kuinka hyvin mun ystävät otti Kristan vastaan ja juttua riitti. Myös Krista näytti nauttineen mun ystävien seurasta.
.
Nyt oon kipeänä, kiitos Kristan, joka suudelmin mut tartutti! :D♥
Juhannus pyörii mielessä ja on semmonen olo, että haluaisin kokeilla kaikkia tyhmiä juhannustaikoja! En oo ikinä semmosia kokeillut, mutta koska musta on kasvanut spontaanimpi nuori nainen, mikäs siinä. Juhannuksena oon Mikkelissä, mutta tarkemmasta sijainnista ei vielä tietoa. Toivottavasti voidaan tehdä jotain kaveriporukalla, ettei ihan kahdestaan tarvitsis neljän seinän sisällä olla, vaikka toki sekin on ihanaa Kristan kanssa :D

♥

Se muuttuu hengestä aineeksi
sinun vereksi ja lihaksi
Näkymättömästä näkyväksi
se muuttuu sinuksi
Se on vuori - ilmaa,
jota on helppo hengittää
Se on salaisuus,
jonka lisäksesi vain yksin tietää

Pystyn näkemään rakkauden
se tuli keittiööni
Pystyn kuulemaankin sen
se sanoo - jäin kiinni mun tyttööni

Pystyn tuntemaan sen
ja se koskettaa
Silloin katoaa alta maa
ja sitten sitä vain kadotaan

Kauan katsoin sinua syvälle silmiin

Eilen tuli sitten yksi kuukausi täyteen yhteistä matkaa Kristan kanssa! :>

Ja voin vain sanoa, että oot tehnyt musta kokonaisen. Mulla on hyvä ja turvallinen olo sun rinnalla.Toivottavasti matka jatkuu yhtä turvallisena ja lämpimänä, vaikka tottakai ylämäkiäkin tullaan yhdessä kohtaamaan.
Odotan jokaista tulevaa sekuntiakin sun kanssasi.
♥

Sun kätes etsii kättä

Eilinen oli taas yksi niistä normaaleista tylsistä työpäivistä, kun teki mieli hakata päätä Salen betoniseinään. Mutta kun pääsin kotiin ja puhelimen päässä oli Krista, ilta parani mielettömän paljon.
Haaveiltiin ihanista asioista ja avasin taas hieman enemmän oman mieleni perukoita ja kerroin missä mennään mun tunteiden kanssa. Suoraan sanoen pelotti taas sanoa ääneen se, että mikä on tilanne, koska pelkään aiheuttavani ahdistusta.
.

Joka tapauksessa, eilen pohdin ihan kunnolla tulevaisuutta. Oonhan mä sitä muutenkin jo miettinyt, mutta oon kaikki salaiset haaveet painanut villasella takaisin avaamattomaan arkkuun, jonne muilla ei ole asiaa. Pettymyksien sarjan jälkeen kun on hieman vaikea ajatella optimistisesti tulevasta. Niin monet haaveet ja suunnitelmat kun on kaadettu nurin. Toisaalta, niinhän niiden pitikin kaatua, jotta nämä uudet unelmat saisivat itselleen tontin, jolle lähteä rakentamaan niitä todeksi.
.

Huomaan, että oon oppinut jo aika paljon tämän suhteen aikana. Vaikka takana on yhteistä matkaa vasta kuukausi, kuitenkin oon kasvanut ihmisenä taas hurjasti. Oon pystynyt tekemään asioita, jotka ennen tuntui mahdottomalta. Musta on tullut yllytyshullu nuori nainen, joka huutaa koulun käytävillä, lupautuu menemään Kirkkopuistossa kismailemaan pulsuja jos vain aihetta annetaan ja niin edespäin.
Voin nauttia elämästä täysin siemauksin! Joskus yöllä ajatus siitä valtaa mieleni: tämä on minun elämäni ja voin tehdä mitä vaan!
.

Vaikka en edelleenkään koe itseäni erityisen hienoksi ihmiseksi, uskon sen, että minuun voi tykästyä.

.

Hiuksesi tyynyllä, hiuksesi valtoimenaan
Toistemme hehkussa vapaana kahleista maan
Mul on jano ja nälkä ja sinä oot mun kokonaan
Mul on jano ja nälkä en vieläkään kyllääni saa

Nuorena näin minä unia kauniitakin
Nuorena vielä kun uneksia uskalsin
Kuin haurasta särkyvää aarretta niin pidän sua
Ja mä elämän syrjässä roikkuva voin pelastua

Pian päivä valkenee seinän viertä vuoteeseen
Mä oon vain sun vielä monta kasteista aamua,
monta tuulista iltaa

Tiukemmin uupuneet toisiimme kietoudutaan
Olen koditon muualla vieras vain tuulessa maan
Olen ikäni kaivannut odottanut vain sinua
eikä ikänsä kaivannut kokonaan voi unohtaa

Pian päivä valkenee seinän viertä vuoteeseen
Mä oon vain sun vielä monta kasteista aamua,
monta tuulista iltaa

ikävä

Niin totta joka sana.
Olin oikeasti ehtinyt jo unohtaa miltä ikävä tuntuu.
.

Tänään olin hammaslääkärissä ja se lääkäri oli hieman erikoinen tapaus... Tämä kyseinen muija heitti jotai ihan ihmeellistä läppää koko sen operoinnin ajan ja repi mun toista poskea niin kovaa, että nenä rusahteli muutaman kerran. Hyvä ettei revenny irti kokonaan... Lääkärineiti myöskin hinkkas ihan kiitettävään tahtiin rintavarustustansa mun päähän, en sitten tiedä oliko vahinko. Mutta joka tapauksessa, mun pää näytti suurin piirtein harakan pesältä tän operaation jälkeen.
Että kiitti tästä!
.

Krista hei, arvaa mitä?

Miten pääsisit käsiksi ajatukseen, joka sua väijyy mielenperukoilla

Vapaapäivä.
Kulunut viikko on ehkäpä raskain mikä mulla on ollut tänä keväänä.
Takana on viikko, johon on sovitettu lukion koeviikko, työviikko, autokoulu, terapia, perheriidat, pikkuserkun kuolema, kaverisuhteen pilaantuminen, sukulaisten vierailu täällä, vapaa-aika, jota ei itseasiassa edes ollut, muut ihmissuhteet sekä miljoona muuta pientä asiaa. Nyt tää viikko on kuitenkin takanapäin.
Onneksi.
.

Huomenna Mikkeliin!
Pääsen muruseni syleilyyn. Sitä mä oon odottanut ja se ajatus on kantanut tän viikon läpi.
On mitä luultavimmin vaikea pidättää itkua tän viikon jälkeen, kun yhtäkkiä asiat onkin taas hyvin ja helpotus valtaa koko vartalon.
.

Jos lyöt vielä kerran, niin minä tapan sut

Puen päälle työvaatteet.
Olen reipas.
Näitä päiviä on jo liikaa,
jokainen solu mussa huutaa.

Tämä viikko on taas aivan liian täyteen buukattu.
Mun olotila on tällä hetkellä yhtä monimutkanen ja sekava ku Tokion metrokartta. Pitäs kai vaan opetella sanomaan ''Ei kiitos.'' siinä kohtaa, kun tuntuu että työtä ja vastuuta tarjotaan enemmän kun laki sallii.
Tästä viikosta kuitenkin lupaan selviytyä vielä ihan kunnialla. Ja jos itkettää ja ahdistaa, niin sittenhän itken ja ahdistun. Pitäis nyt oikeesti sallia itselleen myös pieni romahtelu, koska jos kiellän itseltäni myös heikkouden, romahdan joku kaunis päivä ilman mitään varotusta. Nyt otan ihmisten huolen ja neuvot tosissani.
Onneks ens viikosta tulee kuitenkin huomattavasti parempi, sillä lähden Mikkeliin Kristan luo♥


Mulla alkoi eilen autokoulu! Ensimmäinen ajotunti olis huomenna aamulla :>. Juteltiin mun aikataulusta sen autokoulun opettajan kanssa, ja jos vaan asiat menee niinku pitää, niin mun olis määrä saada se ajokortti ihan ajallaan! Eli kattellaan sitte heinäkuun lopussa, et kuinka vaarallista Suomen maanteillä onkaan liikkua sen jälkeen :D

Oon vieläkin loukkaantunut ja pahasti. Edelliseen blogimerkintään tuli muuten virhe. Tää ei ollut toinen kerta, tää oli jo kolmas kerta. Mutta, katsokin että tää ei toistu enää koskaan. Musta on vaan niin ikävä katsoo itteeni ottamassa taas kerran takapakkia siitä kaikesta, minkä olin jo ehtiny saavuttamaan. Nyt oon taas lähtöviivalla.
Mä en ansaitse sellasta.

Jos lyöt vielä kerran, niin minä tapan sut,

ja isken jollain millä sinäkin oot mua hakannut.
Mä astun harhaan taivaan tieltä
jonnekin pimeään, mut viedään sinne,
missä ei ees tarvitse nimeään.

Et koskaan taivuta polvia

Eilinen oli täynnä menoa ja meininkiä. Aamupäivällä, ennen töihin menoa, mentiin perheen kanssa naapurin Jennin valmistujaisiin. Porukkaa oli aika vähän, mutta sinne olikin kutsuttu vain läheisimmät. Minä ja Jenni tutustuttiin välittömästi kun muutettiin perheen kanssa tälle paikkakunnalle. Oon onnellinen siitä, että Jenni kutsui mut valmistujaisiinsa, vaikka ei ollakaan lähiaikoina enää oltu yhteyksissä. Mutta Jenni, meillähän on ihan erityislaatunen ystävyyssuhde. Mä pelastin sut, kun sä halusit päättää päiväs. Mä varastin sen jäähyväiskirjeen, jonka näytit mulle. Aioit jättää sen aamulla pöydälle. Kun menit vessaan, mä varastin sen kirjeen. Kun olin kotona, itkin se kirje kädessä ja soitin sun vanhemmilles. Sut saatiin pelastettua.

Valmistujaisissa tarjottiin aivan uskomattoman hyvää ruokaa! Jennin äiti, joka on mulle kuin toinen äiti, oli taas kokannut itse kaiken. Harmi vaan, en voinu jäädä maistelemaan KUUTTA erilaista kakkua, mitä olis ollut jälkkärinä. Mun piti lähteä töihin.
.Töissä oli ihan kiva päivä, aika kiireistä vaan. N ilmestyi joskus varttia ennen kun kauppa suljettiin, ja juteltiin hieman henkeviä siellä hyllyjen välissä samalla, kun järjestelin niitä. Kun kauppa saatiin kiinni, vaihdoin vaatteet ja lähdettiin I'n ja J'n tupareihin!
.

Tupareissa oli tosi mukavaa niin kauan, kunnes sä teit sellaista, mitä lupasit olla tekemättä: varsinkin minulle. Koska olithan niin ennenkin tehnyt, tiesit, että sillä voit haavoittaa mua ja pahasti. Tiesit ja tiedät edelleenkin, että oon naisiin päin. Sä myöskin tiedät, että pelkään teitä miehiä. Sä tiedät nää asiat varsin hyvin. Kysymys kuuluu: miksi? Miksi tässä piti taas käydä näin?
Kaikesta viimeaikaisesta kurasta huolimatta, mulla on onnellinen olo. Mä näen tyttöystäväni Kristan viikon päästä, aikaisemmin kuin meidän edes piti nähdä! Ja sit tulee vain viikon ikävöinti väliin että nähdään jälleen! Silloin Krista tulee ensimmäistä kertaa meille ♥.
.
Huomasin, että tässä tekstissä ei ollut mitään järkeä....
Ps. Menetin muuten eilen Tequila-neitsyyteni! Ja otin uusia kuvia itsestäni. Tässä ''maistiaisia'':

Pusuja rakkaimmalle♥