Muista; mitä tiellä tapahtuu, se tielle jää

Pitkästä aikaa Bloggerin parissa.
En oo yhtään ehtinyt ajattelemaan mitä voisin kirjoitella tänne. Asutaan edelleen Kristan kanssa täällä Rovaniemellä, mutta me ollaan saatu myös yksi jäsen lisää tähän meidän pieneen perheeseen, nimittäin mun koirani Nero!
Välillä elämä näyttelee nurjaa puoltaan ja tekis mieli haistattaa v*tut oikein kovaan ääneen. Mutta onneks täällä on tätä pinta-alaa että voi mennä vaaran laelle huutelemaan törkeyksiä jos siltä tuntuu.
Mitäpä mulle siis kuuluu tällä hetkellä? No, oon tarttunu härkää sarvista ja ruvennut ihan tosissani miettimään, että mitä mä tältä elämältäni haluan. Ainakin oon päättänyt hoitaa itseni kuntoon ihan ensitöiks. Ja älkää ymmärtäkö väärin, ei mulla mitään hätää sinänsä ole, mutta jotkut asiat vaan kaipaa työstämistä. Odotan sitä päivää, että voin iskeä niihin asioihin leiman: loppuunkäsitelty.
Yliopistoelämä on ihanaa ja välillä aivan kamalaa. Tentittävien kirjojen määrä hirvittää, mutta samalla saan ihan mielettömiä riemukohtauksia onnistumisista. Yliopisto on ku joku oma pieni maailma.

Mutta nyt on ihan pakko jatkaa kouluhommia.....!