Kuuleeko kukaan? Minä täällä hei.

Paljon on tapahtunut viime aikoina.

Täytin 18 vuotta 17.07.2010. Aluksi olin suunnitellut pitäväni isohkot juhlat täällä meillä kotona, mutta suunnitelmat pissivät, niin kuin yleensä tuppaa tapahtumaan. Päätin lähteä Mikkeliin tyttöystäväni luo. Aluksi tuskailin sitä, että sillä kellon lyömällä, kun täytän 18, istun junassa. Mutta itse asiassa, sehän oli jollain tapaa erittäin hauskaa :D Kun kello löi 10 aamulla, lampsin ravintolavaunuun ja ostin ensimmäisen laillisen kaljani. Wohoo, olihan siinä extremeä kerrakseen, kun en ollut syönyt aamupalaa. Pieksämäellä oli 40 minuutin vaihto, ja päätin kipaista Alkossa ostamassa pari skumppapulloa iltaa varten. Kuitista huomasin, että olin Alkon kassalla n. 11.45, eli juuri silloin, kun virallisesti täytin 18! :D
Mikkelin asemalla olin purskahtaa itkuun, kun tyttöystäväni Krista tuli mua vastaan kädessänsä kauniita valkoisia ruusuja ;__;♥ Sain myös asemalla avata lahjani: ihana prinsessatiara iltaa varten, lahjakortti lipuista Jurassic Rockiin sekä Kristan piirtämä geishataulu! Ihania lahjoja, eikä siinä vielä kaikki♥
Krista vei mut yllätyskierrokselle, johon sisältyi käynti Tivolissa sekä kakkukahvilla. Illalla luvassa oli puistohengailua mun synttäreiden merkeissä ihanien ihmisten kanssa! Skumpat kilisteltiin ja laulut laulettiin :>
Jossain vaiheessa iltaa pallea ja munuaiset alkoivat taas reistailemaan, ja niinpä jouduin nolona pyytämään, että josko lähdettäis kotia kohti. Oltiinhan me kuitenkin puistossa juhlittu jo lähemmäs kahdeksan tuntia! Kun pään sai tyynyyn, niin olo parani.
(Tiedoksi siis tietämättömille, kärsin jokseenkin kroonisista munuaisvaivoista, sillä toinen munuaiseni on kitukasvuinen, siinä on arpikudosta, eikä se suodata yhtä hyvin kuin toinen. Palleani myös reistailee kiitettävään tahtiin. Viime syksynä lääkäri lisäksi diagnosoi lievähkön sappivaivan.)

Tässä kuvaa vielä synttäreiltä:

Sunnuntaina oltiin grillailemassa pienellä porukalla Kovalassa Kristan isän luona, ja kastoinpa myös kahden vuoden talviturkkini!
Maanantai meni Kristan ja mun ekan yhteisen junamatkan sekä Särkänniemen merkeissä. Oli oikein kiva päivä ja muistelen lämmöllä Pieksämäen Citymarketia...

Tiistaina olin ensimmäistä kertaa Kristan nähden itkupotkuraivarin partaalla :DD Stressasin säätä ja tulevaa iltaa, jolloin olimme menossa Tampereelle Koskenrantaan viettämään synttäreitä Tampereen kavereiden kanssa. Onneksi sää suosi meitä ja ilta oli mitä mukavin! Harmi, että vain 3 ihmistä kutsumistani ihmisistä pääsi tulemaan, mutta onneksi uudet tuttavuudet täyttivät muiden tilan.

Keskiviikkona sitten olikin ikävämmät tunnelmat, sillä oli jäähyväisten paikka Kristan kanssa. Tää on nyt meidän seurustelun pisin aika kun joudutaan olemaan erossa: pikkusen reilu 3 viikkoa.

Mutta nyt mulla katkes ajatus, sillä Krista soittaa juur nyt :'DDD

Ainiin: musta tuli tässä eilen maailman ihanimpien kaksoslapsien täti♥
Tässä kuva heistä:

Mutta nyt, Niina kiittää ja kuittaa sekä pahoittelee tekstin hajanaisuutta.
PS. Huomenna meidän japanilainen vaihtari saapuu!

1307

Today is the day I feel like I wanna scream till it hurts

Today is the day I feel like I can't take more of this shit.
.
Jotenkin tää päivä vaan pysäyttää mut kerta toisensa jälkeen. Tähän päivään liittyy monia muistoja ja merkityksiä. Se on päivämäärä, joka vuosi toisensa jälkeen kerää uusia merkityksiä. Siihen liittyy oman identiteetin vahvistuminen, pahat unet, elämään jälleen kiinni pääseminen, ensimmäinen seurustelu tytön kanssa, suru, onni, kesän helteet, minuuden kehitys ja arvet.
.

Helsinki Pride 2010

Selkärankani

29.1.2010, 12:00
Bound Tattoo, Helsinki

Puolen vuoden päästä otan ensimmäisen tatuointini niskaan/selkään!
Tatuoijani Jenni on erikoistunut japanilaistyylisiin tatuointeihin, ja hänet on valittu nyt muistaakseni kolme kertaa peräkkäin Suomen parhaimmaksi japsitatskojen tekijäksi.
Tatuointiini tulee kuusi selkeää selkärangan nikamaa, jotka symboloivat perhettäni ja jokaista sen jäsentä. Perheeni on selkärankani, niin vahva ja luja, mutta silti aina vaarassa katketa. Jos selkärankani katkeaisi, ei minunkaan elämäni eteen päin menisi. Vaikka isäni kanssa tästä asiasta on ollut kovaa erimielisyyttä, kuten pahoja ja loukkaavia sanoja, silti haluan muistaa rakas isä sinuakin. Olethan sentään minun isäni.
Olen sinun vertasi ja lihaasi, osa sinua. Ja näin ollen sinä osa minua.

Jotta nikamat saataisiin kauniisti sulautumaan selkääni, siihen tulee myös seitsemäs ja kahdeksas nikama, jotka häilytetään ikään kuin keskeneräisinä, ja ne taasen symboloivat minulle menneisyyttäni sekä tulevaa.

Nikamat tehdään varjostettuina mustavalkoisina mahdollisimman kuvaavina ja aidon näköisinä. Koska itse luut näyttävät massiivisilta ja rankoilta, hempeyttä tuodaan mukaan kauniilla japanilaisilla sakurakukilla sekä sakurapuun oksilla, jotka tehdään tyylitellysti hempein ja elämäniloa pursuavin värein. Tatuointiin tulee mahdollisesti myös jotakin muuta, sillä annoin Jennille mahdollisuuden käyttää omia ajatuksiaan tatuoinnin suunnittelussa ja piirtämisessä käytyämme läpi lyhyen historiikin elämästäni ja ajatusmaailmastani.

Uskon että tatuoinnistani tulee upea. Se on minulle tärkeä ja sillä on valtavan arvokas merkitys. Vaikka isäni sanoi, että hän katsoo minua tatuoimisen jälkeen ikävällä katseella ja pää täynnä negatiivisia ajatuksia, haluan tehdä tämän:
joskus yöllä herään ajatukseen, että tämä on minun elämäni ja voin tehdä mitä ikinä haluan.

Tässä vielä hieman kuvia aiheeseen liittyen, joiden pohjalta lähdin työstämään luonnostani tatuoinnista.

Tänään en tykkää Suomesta.