Matkalla

''Ajattelen liikaa sinua, tää ei oo enää normaalia. Minä ajattelen liikaa...sinua.
Nää sanat on painavia, mutta toivon ettei raskaita. Minä ajattelen liikaa.''

''Kun katson peiliin ja näen kuvani, en enää tunne itseäni ja kohta olen poissa kokonaan''

Viime ajat on kuljettu paksussa sumussa. Mutta uskon että pian hellittää. Tällä hetkellä mua kantaa ajatus joulusta perheen kanssa sekä mun ja murun yhteisestä matkasta Japaniin :> Mulla on hirveä into suunnitella sitä matkaa jo nyt, vaikka sen ajankohta onkin vielä vähän epävarma. Oon alkanut säästämään rahaa, katsellut eri hotelleja, miettinyt uusia käyntikohteita jne. Edellisiä matkoja Japaniin muistelen lämmöllä ja kiitollisena, mutta uskon että tästä matkasta tulee jotain todella mahtavaa, koska tällä kertaa en ole matkalla yksin.

Syksy 2012 tai kevät 2013.
Silloin haluan viedä sinut pois tästä maasta, nauttia unelmista, katsoa yhdessä auringonlaskua.
Varataan matka ja karataan: ei meitä kukaan kuitenkaan kiinni saa. Ollaan viikko tai kaksi, lupaan että aika muuttuu vain paremmaksi.

Lennetään taivaalla lailla lintujen, eikä varmasti mietitä murheita huomisen. Tartu siis käteen ja etsitään meidän tie onneen: löydämme tien, mä lupaan sen.

Matkalla nauretaan yhdessä menneille, haistaan hotellin aulassa tupakalle.
Ja kun yö saapuu, meillä on kilpailu siitä kumpi aikaisemmin sängylle sammuu.
Mutta jos sinä aikaisemmin nukahdat, minä sua siltikin rakastan ja peiton alle viereesi halajan.

Jos siis matkalle lähtisimme, paikasta toiseen me käsikkäin kulkisimme, hölmöinä neuvoja vierailta kysyisimme.

Lähdetään siis matkalle rakkaani!

''Vapaudu pelosta, ota kiinni minusta
Vapaudu kaikesta siitä, mitä muut vaativat
 Heitä hyvästit järjelle, antaudu tunteesi valtaan''

Muista; mitä tiellä tapahtuu, se tielle jää

Pitkästä aikaa Bloggerin parissa.
En oo yhtään ehtinyt ajattelemaan mitä voisin kirjoitella tänne. Asutaan edelleen Kristan kanssa täällä Rovaniemellä, mutta me ollaan saatu myös yksi jäsen lisää tähän meidän pieneen perheeseen, nimittäin mun koirani Nero!
Välillä elämä näyttelee nurjaa puoltaan ja tekis mieli haistattaa v*tut oikein kovaan ääneen. Mutta onneks täällä on tätä pinta-alaa että voi mennä vaaran laelle huutelemaan törkeyksiä jos siltä tuntuu.
Mitäpä mulle siis kuuluu tällä hetkellä? No, oon tarttunu härkää sarvista ja ruvennut ihan tosissani miettimään, että mitä mä tältä elämältäni haluan. Ainakin oon päättänyt hoitaa itseni kuntoon ihan ensitöiks. Ja älkää ymmärtäkö väärin, ei mulla mitään hätää sinänsä ole, mutta jotkut asiat vaan kaipaa työstämistä. Odotan sitä päivää, että voin iskeä niihin asioihin leiman: loppuunkäsitelty.
Yliopistoelämä on ihanaa ja välillä aivan kamalaa. Tentittävien kirjojen määrä hirvittää, mutta samalla saan ihan mielettömiä riemukohtauksia onnistumisista. Yliopisto on ku joku oma pieni maailma.

Mutta nyt on ihan pakko jatkaa kouluhommia.....!

Rovaniemi

Täällä sitä nyt sitten asutaan!

On ollut ihan huippua ja rakastan tätä kaupunkia jo nyt.

Välillä sitä miettii, että mitä tulikaan tehtyä, mutta kun on päässyt kiinni tähän elämänrytmiin mikä täällä on, niin kaikki tuntuu niin ihanalta.

Odotan innolla tulevaa paria viikkoa kun lähden itsekseni lomalle Japaniin. Odotan myös kovasti tulevia yliopistovuosia ja napapiirin arkea.

Tänään tuli Kelalta opintotukipäätös ja ainakin nyt näyttää siltä, että pärjään ilman töitä oikein mukavasti ainakin seuraavan vuoden :> Saan keskittyä täysillä opiskeluun ja huushollin pyörittämiseen täällä Asemarinteellä.

Seuraavan kerran ku kirjoitan tänne laitan kuvia tästä uudesta kämpästä.

Siihen asti, näkemiin!

Niko & Tapsa - Upee

sä oot upee kun sä hymyilet,

mut se ei oo siit kii

mä kuivaan myös kyynelii

ku pisarat valuu poskille

mä seuraan jälkii ja katon sua silmii

jos sullon yhtää murheita

mä oon täällä tänää ja osaan kyllä kuunnella

jaetaan surut nii ne pienenee puolella

ilot tuplaantuu , kasvaa korkoa

aika parantaa haavatki kuulemma

luulempa et siinä jeesaa suudelma

maailma on kova ja kyyninen

mut sä et oo katkera etkä mieti kuka on syyllinen

oot täynnä elämää kyyneleet keventää

ja niiden jälkeen sun hymy on taas leveempää

mä tiedän tyyppei jotka ei luota keneenkään

ne tuskin ymmärtää mitä ne menettää

kylhän ne kyyneleet kuivuu myös itestään,

sillai vaa kestää pidempään

stepataa yhdes niinku tää ois river dance

tyylil ei välii kunha välil kädest pidetää

sä oot upee kun sä hymyilet

mut se ei oo siit kii

mä kuivaan myös kyynelii

ku pisarat valuu poskille

mä seuraan jälkii ja katon sua silmiin

jos ois sanat jotka helpottais

ni oisin laittanu ne justiinsa tähä

pitäs olla kai hiljasuutta et voisin kuunnella

sua enkä tätä, tuu sylii kyl me pärjätää

mä oon tässä enkä lähe mihinkää

mä haluun vaa maleksii sun kaa

ulkona on kylmä maailma

mut yhes voidaan se unohtaa ainaki hetkeks

mut se on kyl tarpeeks

sillo tietää et asiat on hyvin ku rakastaa arkee

ajatukset nii korkeel

sä sait ne lentää

sanat on loppu jo eikä ne ikin riittänytkää

niinku ei nytkää

tärkeimmät jutut vaa tuntee ja tietää

on nii helppo sortuu murheiden alle

olla yksin saaria mut yhdes manner

sä oot upee kun sä hymyilet

mut se ei oo siit kii

mä kuivaan myös kyynelii

ku pisarat valuu poskille

mä seuraan jälkii ja katon sua silmiin

Kuulumisia!

MÄ PÄÄSIN YLIOPISTOON!
Lapin yliopisto ja yhteiskuntatieteiden tiedekunta
kutsuvat mua 31.8.2011 lähtien.
♥




PS.
http://niinajapanissa.blogspot.com/

Matkablogi vuodelta 2009 on herännyt eloon, sillä olen lähdössä Japaniin elokuussa!

Juhlahumua

Mutta suurin on rakkaus.

Se tunne, kun henki ei kulje ja silmissä sumenee.
Se tunne, kun elämältä viedään yksi tukipilareista.


Kiitos kuitenkin siitä, mitä annoitte minulle.
♥

Vapaus!

Pääsykokeet ohi, luojan kiitos!
Kokemus ei ollutkaan niin paha kuin kuvittelin jännitysoksentelun lomassa.
Kyllähän se oli vaikea, mutta kyllä mä osasin asioita ja jäi ihan hyvä mieli noin kokonaisuudessaan. Nyt oon taas merkitsevän askeleen lähempänä Rovaniemeä, yhteistä asuntoa rakkaan kanssa ja vauvasuunnitelmia.. :')


Tänä viikonloppuna vuorossa siis ylppärit ja muutto Mikkeliin! Oon odottanut tätä niin kauan, vaikka meinaskin tänään pari kyyneltä tirahtaa autossa, kun radiosta soi Maailman toisella puolella. Äitikin siinä ehti kysymään, että ''laulatko sä näin sitte siellä Rovaniemellä ku ajattelet meitä?''. Noh, kyllä mä äiti voin laulaa sulle että pidän itsestäni huolen. Sen lupaan! Varsinkin kun vieressä on ihana avopuoliso. Vitsi kun se kuulostaa kivalta! ♥

Tavarat on pakattu: mä olen valmis lähtemään.

En oo sellainen joka antaa periksi!

Yo-kirjoitukset ovat nyt virallisesti suoritettu!

Pakolliset aineet:
Äidinkieli L
Pitkä englanti C
Psykologia M
Keskipitkä ruotsi C

Valinnaiset aineet:
Terveystieto M
Uskonto E

------------------------------------

Elämä on nyt virallisesti edessä.
Paniikki painaa päätä kun sosiaalityön pääsykokeet yliopistoon ovat vajaan kahden viikon päästä. Oon tuskaillut niin mahdottoman paljon, mutta ehkä nyt on viimein aika luopua turhasta stressistä: jos tämä lukeminen ei riitä siihen että pääsisin yliopistoon sisään, niin sitten nyt ei vain ollut mun aikani. Äiti on luvannut kustantaa opinnot avoimessa yliopistossa.

Tämä kevät on todellisten muutosten aikaa.
Valmistun ylioppilaaksi, opintoni musiikkiopistossa loppuvat, päätän psykoterapiakuntoutukseni, muutamme yhteen rakkaani kanssa ja haen yliopistoon Rovaniemelle sekä Kuopioon. Olen odottanut tätä niin pitkään. Vihdoin minulla on oikeus sanoa, että olen ansainnut kaiken tämän onnen elämääni, eikä kukaan voi viedä sitä minulta pois.
Nyt on mun aika elää elämisen arvoista elämää. Onneksi kesä on taas täynnä menoa ja meininkiä:

4.6. Yo-juhlat
5.6. Muutto Mikkeliin ♥
6.6. Työt alkaa
25.6. Juhannus!
2.7. Helsinki Pride, Helsinki
15.7. Yliopiston pääsykoetulokset...
15.-17. IlosaariRock, Joensuu
17.7. Synttäriiiiit! 19v. jeejee!
24.7. Murun nimpparit
12.-14.8. JurassicRock, Mikkeli
15.-28.8. Japaniin?
31.8. Opiskelu yliopistossa alkaa, jos sinne pääsen...

----------------------------------

Ps. Pakko vähän nyyhkytellä tähän loppuun koska.... I K Ä V Ä !
Takana on kolme pitkää viikkoa ja edessä vielä kaksi...
Mulla on halipula, pusupula ja kaikki mahdolliset pulat mitä voi olla! Kaiken lisäks oon katsonu netistä ihania hääpukuja ja oon elänyt jossain unelmahötössä kun oon miettinyt millaiset häät meille sitten tulee.

Rakas, miksen voi jo olla siellä?

Jokainen ihminen on kauneimman laulun arvoinen

Tässä kannanottoni viimeaikojen raastavaan keskusteluun.

Selasin hieman Internetin ihmeellistä maailmaa. Päädyin seuraavalle sivulle:

http://evl.fi/evlfi.nsf/Documents/37A5AE31FED3BB8FC225705900377D7C?openDocument&lang=FI

Kristinuskon mukaan jokainen ihminen on luotu Jumalan kuvaksi

"Sinä olet luonut minut sisintäni myöten,
äitini kohdussa olet minut punonut.
Minä olen ihme, suuri ihme,
ja kiitän sinua siitä." (Psalmista 139)

Kristillinen ajattelu ei aseta ihanteeksi virheetöntä ja muista riippumatonta ihmistä. Se hyväksyy ihmisten erilaisuuden ja keskinäisen tarvitsevuuden. Niinpä kirkkokin koostuu kaikenlaisista ihmisistä: eri ikäisistä, -värisistä ja -kielisistä, miehistä ja naisista.

Kristinuskon sanoman ytimessä on vahva yhdenvertaisuuden säie. Kristillisen luomisuskon mukaan Jumala on luonut ihmisen omaksi kuvakseen, joten jokaisen ihmisen elämä on pyhää ja loukkaamatonta, arvokasta sinänsä. Ihmisoikeudet täsmentävät sitä, miten jokaisella ihmisellä oleva perustava ihmisarvo on otettava huomioon hänen kohtelussaan.

”Homoseksuaalisella ihmisellä on oikeus täyteen ja kokonaiseen elämään omana itsenään. Seksuaalisuus on tärkeä ja herkkä elämänalue. Kirkon työntekijöiden keskeinen tehtävä on tukea ja auttaa nuoria löytämään oma identiteettinsä.”
--------------------------



Minä olen ylpeä siitä kuka olen.

Minulla on oikeus rakastaa ja tulla rakastetuksi. Tunnen itseni arvokkaaksi, upeaksi naiseksi. Kukaan tai mikään ei voi kieltää, etteikö rakkaus olisi maailman kaunein asia, oli se sitten kahden naisen, kahden miehen tai naisen ja miehen välinen. Kukaan tai mikään ei voi kieltää minua tai sinua rakastamasta. Kukaan tai mikään ei voi tuomita meidän rakkauttamme vääräksi.
Minun sydämeeni sattuu, kun minun rakkauttani ei tunneta. Minun sydämeeni sattuu, kun joku tuomitsee rakkauteni vääräksi. Minulla on oikeus kulkea rakkaani kanssa pää pystyssä.

Minä olen tulevaisuuden äiti, joka uskoo voivansa tarjota lapselleen terveen, rakastavan ja elämän rikkauden näyttävän kasvuympäristön. Minun lapsellani on kaksi rakastavaa äitiä ja joukko upeita ihmisiä: niin naisia kuin miehiä.

Minä olen ylpeä siitä kuka olen.
Minulla on oikeus rakastaa ja tulla rakastetuksi. Tunnen itseni arvokkaaksi, upeaksi naiseksi. Kukaan tai mikään ei voi kieltää, etteikö rakkaus olisi maailman kaunein asia, oli se sitten kahden naisen, kahden miehen tai naisen ja miehen välinen. Meillä on oikeus valita, miten tahdomme elää. Voimme avata sydämemme suvaisevaisuuden silmille tai omistaa elämämme vihan, henkisen alistamisen ja eriarvoisuuden tielle.
Minä valitsen suvaisevaiset silmät. Mikä on sinun valintasi?

-Niina, 18-vuotias ylpeä lesbo

Remember me

Rakas lähti tänään Pariisiin.
Tämä on ensimmäinen kerta, kun olemme eri valtioissa.
Tämä on ensimmäinen kerta, kun emme takerru puhelimeen jokaisena iltana.
Tämä on ensimmäinen kerta, kun soitan ystävälle ja pyydän outoa palvelusta.

Muista minut.

Minäkin ikävöin sinua.

Olenko koskaan kertonut, kuinka onnellinen olen kun minulla on hänet?
Olen rakentanut unelmia. Olen rakentanut suuria unelmia hänen kanssaan.
Olen toteuttanut niitä. Olen toteuttanut yhden unelmista kauneimman hänen kanssaan.
Kihlauduimme 09.12.2010.
♥
Tällä hetkellä haaveilemme yhteisestä kodista ja teemme hölmöjä listoja siitä, mitä tavaroita otamme mukaamme sinne. Olemme katsoneet asuntoja, jopa kävelymatkoja yliopistolle.
Haaveilemme uudesta elämästä Rovaniemellä, aivan Lapin sydämessä. Minusta leivotaan sosiaalityöntekijä, yhteiskuntatieteiden maisteri. Kristasta taasen tulee kuvataidekasvattaja, taiteen maisteri.
Opiskeluista tuli mieleen, että ostin eilen sosiaalityön pääsykoekirjan!

Aion tänä keväänä hakea opiskelemaan sosiaalityötä kolmeen yliopistoon, mitä luultavimmin Rovaniemelle, Tampereelle ja Turkuun. Varasuunnitelmana haen Laurea-ammattikorkeakouluun Tikkurilan tai Hyvinkään kouluihin sosiaalialan opintoihin. Haaveilin pitkään psykologiasta ja tiedotusopista, mutta tajusin, että en ehkä selviäisi pääsykokeista ja kyseenalaistin myös sen, olivatko nuo juuri ne oikeat väylät tehdä sitä mitä haluan. Se mitä työltäni tahdon pyörii kuitenkin samojen aiheiden parissa . Mulla on vilpitön ja voimakas tahto auttaa. Tahdon olla osana siinä, kun Suomesta tehdään eres himpun verran parempi paikka asua ja elää. Tahdon työskennellä konkreettisesti.
En ehkä koskaan pääse eroon tästä maailmanparannusprojektista, mutta ehkä ei ole tarkoituskaan, jos se on sitä, mitä aidosti haluan tehdä.

2011

Päivityksiä tulossa kunhan kotiudun!

Anteeksi, jos joku teistä on innokkaasti(...) odotellut mun kirjotuksia, mutta aikaa ei ole yksinkertaisesti ollut.

Tekstiä tulossa mm. pari viikkoa sitten tapahtuneesta kihlautumisestamme.

Koittakaahan jaksaa odotella!

Rakkaudella,

Niina