Yritäpä vain

Mun elämässäni tapahtuu tällä hetkellä niin paljon, että kaikkien niiden tuhansien ajatuksien kirjoittaminen sanoiksi, tuntuu turhauttavalta. Mä en kykene olemaan se sama hymyjen täyteinen tyttö, joka sietää maailman vastarinnan ja elämän muutokset. Mä olen tällä hetkellä nuori nainen, joka pimeässä lohdutustasi odottaa. Ja koska arkea varjostaa suuren suuri salaisuus, sekä tuhat ja yksi muuta säröä, musta on kasvamassa jotain, mitä olen vältellyt. Toisaalta musta tuntuu, että kaikki tämä, on merkki siitä, että mä olen elossa. Mä tunnen enemmän kuin ennen. Ken tietää, onko se sen arvoista, kun itkee tuntikaupalla vasten jääkylmää ja valaisematonta lumista tietä, tai onko se sen arvoista, että murran ruumiini syömishäiriöllä.

En tiedä.


Yritäpä vain
kerran uudestaan
kääntää poskeni
hajottaa mieleni
liimata ehjäksi

En kastu enää
vaikka taivaalta sataisi
alas koko eilinen
en tunne mitään
vaikka putoaisin läpi jäiden
En jää kuihtuneena riutumaan
vaikka söisin nyt
viimeisen palasen

Onneksi on olemassa rakkaus.