Eilinen oli taas yksi niistä normaaleista tylsistä työpäivistä, kun teki mieli hakata päätä Salen betoniseinään. Mutta kun pääsin kotiin ja puhelimen päässä oli Krista, ilta parani mielettömän paljon.
Haaveiltiin ihanista asioista ja avasin taas hieman enemmän oman mieleni perukoita ja kerroin missä mennään mun tunteiden kanssa. Suoraan sanoen pelotti taas sanoa ääneen se, että mikä on tilanne, koska pelkään aiheuttavani ahdistusta.
.
Joka tapauksessa, eilen pohdin ihan kunnolla tulevaisuutta. Oonhan mä sitä muutenkin jo miettinyt, mutta oon kaikki salaiset haaveet painanut villasella takaisin avaamattomaan arkkuun, jonne muilla ei ole asiaa. Pettymyksien sarjan jälkeen kun on hieman vaikea ajatella optimistisesti tulevasta. Niin monet haaveet ja suunnitelmat kun on kaadettu nurin. Toisaalta, niinhän niiden pitikin kaatua, jotta nämä uudet unelmat saisivat itselleen tontin, jolle lähteä rakentamaan niitä todeksi.
.
Huomaan, että oon oppinut jo aika paljon tämän suhteen aikana. Vaikka takana on yhteistä matkaa vasta kuukausi, kuitenkin oon kasvanut ihmisenä taas hurjasti. Oon pystynyt tekemään asioita, jotka ennen tuntui mahdottomalta. Musta on tullut yllytyshullu nuori nainen, joka huutaa koulun käytävillä, lupautuu menemään Kirkkopuistossa kismailemaan pulsuja jos vain aihetta annetaan ja niin edespäin.
Voin nauttia elämästä täysin siemauksin! Joskus yöllä ajatus siitä valtaa mieleni: tämä on minun elämäni ja voin tehdä mitä vaan!
.
Vaikka en edelleenkään koe itseäni erityisen hienoksi ihmiseksi, uskon sen, että minuun voi tykästyä.
.
Hiuksesi tyynyllä, hiuksesi valtoimenaan
Toistemme hehkussa vapaana kahleista maan
Mul on jano ja nälkä ja sinä oot mun kokonaan
Mul on jano ja nälkä en vieläkään kyllääni saa
Nuorena näin minä unia kauniitakin
Nuorena vielä kun uneksia uskalsin
Kuin haurasta särkyvää aarretta niin pidän sua
Ja mä elämän syrjässä roikkuva voin pelastua
Pian päivä valkenee seinän viertä vuoteeseen
Mä oon vain sun vielä monta kasteista aamua,
monta tuulista iltaa
Tiukemmin uupuneet toisiimme kietoudutaan
Olen koditon muualla vieras vain tuulessa maan
Olen ikäni kaivannut odottanut vain sinua
eikä ikänsä kaivannut kokonaan voi unohtaa
Pian päivä valkenee seinän viertä vuoteeseen
Mä oon vain sun vielä monta kasteista aamua,
monta tuulista iltaa
Haaveiltiin ihanista asioista ja avasin taas hieman enemmän oman mieleni perukoita ja kerroin missä mennään mun tunteiden kanssa. Suoraan sanoen pelotti taas sanoa ääneen se, että mikä on tilanne, koska pelkään aiheuttavani ahdistusta.
.
Joka tapauksessa, eilen pohdin ihan kunnolla tulevaisuutta. Oonhan mä sitä muutenkin jo miettinyt, mutta oon kaikki salaiset haaveet painanut villasella takaisin avaamattomaan arkkuun, jonne muilla ei ole asiaa. Pettymyksien sarjan jälkeen kun on hieman vaikea ajatella optimistisesti tulevasta. Niin monet haaveet ja suunnitelmat kun on kaadettu nurin. Toisaalta, niinhän niiden pitikin kaatua, jotta nämä uudet unelmat saisivat itselleen tontin, jolle lähteä rakentamaan niitä todeksi.
.
Huomaan, että oon oppinut jo aika paljon tämän suhteen aikana. Vaikka takana on yhteistä matkaa vasta kuukausi, kuitenkin oon kasvanut ihmisenä taas hurjasti. Oon pystynyt tekemään asioita, jotka ennen tuntui mahdottomalta. Musta on tullut yllytyshullu nuori nainen, joka huutaa koulun käytävillä, lupautuu menemään Kirkkopuistossa kismailemaan pulsuja jos vain aihetta annetaan ja niin edespäin.
Voin nauttia elämästä täysin siemauksin! Joskus yöllä ajatus siitä valtaa mieleni: tämä on minun elämäni ja voin tehdä mitä vaan!
.
Vaikka en edelleenkään koe itseäni erityisen hienoksi ihmiseksi, uskon sen, että minuun voi tykästyä.
.
Hiuksesi tyynyllä, hiuksesi valtoimenaan
Toistemme hehkussa vapaana kahleista maan
Mul on jano ja nälkä ja sinä oot mun kokonaan
Mul on jano ja nälkä en vieläkään kyllääni saa
Nuorena näin minä unia kauniitakin
Nuorena vielä kun uneksia uskalsin
Kuin haurasta särkyvää aarretta niin pidän sua
Ja mä elämän syrjässä roikkuva voin pelastua
Pian päivä valkenee seinän viertä vuoteeseen
Mä oon vain sun vielä monta kasteista aamua,
monta tuulista iltaa
Tiukemmin uupuneet toisiimme kietoudutaan
Olen koditon muualla vieras vain tuulessa maan
Olen ikäni kaivannut odottanut vain sinua
eikä ikänsä kaivannut kokonaan voi unohtaa
Pian päivä valkenee seinän viertä vuoteeseen
Mä oon vain sun vielä monta kasteista aamua,
monta tuulista iltaa
ei taas itku ollut kaukana kun tätä tekstiä luin.. tää on taas niitä hetkiä kun toivon ajan juoksevan nopeammin, jotta pääsisin toteuttamaan unelmia ja tulevaisuudensuunnitelmia, sun kanssasi♥ mutta en kuitenkaan halua kiirehtiä, haluan rakentaa ne unelmat kantavalle perustalle, joka hiljalleen yhdessä rakennetaan ja nauttia jokaisesta pienestäkin hetkestä täysin siemauksin.
VastaaPoistasuhun todellakin voi tykästyä, enemmän ja palavammin kuin keneenkään toiseen, täysin erilailla kuin yhteenkään muuhun. en osaa pukea sitä sanoiks, mutta oot vaan niin erilainen kuin kukaan koskaan ja tahdon juuri tuollaisen. oot saanu mut tuntemaan ja käyttäytymään täysin erilailla kuin ennen, oot vaan yksinkertaisesti sekottanu mun pään !
niina, rakastustykkään susta ♥