Ajatus uuden blogin väsäämisestä on poltellu mielessä parin viikon ajan, koska elämässä on taas sattunu ja tapahtunut. Haluaisin kuitenkin nyt alottaa maailman tarkastelemisen blogissani positiivisemmasta näkökulmasta: paistaahan aurinkokin jo kauniisti tähän aikaan keväästä.
Joka tapauksessa, pieni esittely lienee paikallaan.
Mun nimi on siis Niina. Oon tällanen kiltin lukiolaistytön lookin omaava nuori naisen alku maisemista, joissa peltojen, metsien ja järvien määrällä ei ole rajaa. Vaikka näytän semilössykältä ja tyyneltä ku pullataikina, niin sisältäni oon kyllä semmonen miksaus elämän tuomia kokemuksia, niin positiivisia kuin negatiivisiakin, joita kannan päivä päivältä ylpeämmin näiden 77 kilogramman ja 176 senttimetrin mukana.
Mä hymyilen, hiljennyn ja halaan. Tuoksun Burberryn Londonilta tai Weekendiltä ja käytän tuhottoman paljon hiuslakkaa. Ei oo mikään maailman seitsemäs ihme, että saatan kuluttaa hiuslakkapulloja loppuun yhden viikon tahdilla.
Mutta tosiaan, aihe mistä voisin valittaa seuraavat kymmenen vuotta, on rakkaus ja naiset. Rakkauden jumalat ei oo ollu mun puolellani vähään aikaan, mutta ei, en sorru nyt valittamiseen!
Koska ei oo tyttöystävää ja taloo jossa on lautalattiat, ni tyydyn rakastamaan mun maailman hienointa perhettä. Oon perheen nuorin, se joka saa aina muiden vanhat kamat, mutta myös pisin. Oon saanu kasvaa hyvässä ympäristössä,jos unohdetaan alkoholismi mun vauva-aikoina, ja eipä mulla silleen valittamista oo. Tällä hetkellä siis aherran lukiossa ja kunhan lakin saa päähän, niin suuntaan nokkani kohti yliopistomaailmaa, psykologia tai tiedotusoppi silmissä kiiluen.
Tähän lopuksi on kyllä pakko myöntää, että aivot lyö tyhjää enkä keksi muuta! Ehkä tästä esittelystä tulee vielä joku toinen osa, nobody knows!
sinne mun pian päästävä on.Joka tapauksessa, pieni esittely lienee paikallaan.
Mun nimi on siis Niina. Oon tällanen kiltin lukiolaistytön lookin omaava nuori naisen alku maisemista, joissa peltojen, metsien ja järvien määrällä ei ole rajaa. Vaikka näytän semilössykältä ja tyyneltä ku pullataikina, niin sisältäni oon kyllä semmonen miksaus elämän tuomia kokemuksia, niin positiivisia kuin negatiivisiakin, joita kannan päivä päivältä ylpeämmin näiden 77 kilogramman ja 176 senttimetrin mukana.
Mä hymyilen, hiljennyn ja halaan. Tuoksun Burberryn Londonilta tai Weekendiltä ja käytän tuhottoman paljon hiuslakkaa. Ei oo mikään maailman seitsemäs ihme, että saatan kuluttaa hiuslakkapulloja loppuun yhden viikon tahdilla.
Mutta tosiaan, aihe mistä voisin valittaa seuraavat kymmenen vuotta, on rakkaus ja naiset. Rakkauden jumalat ei oo ollu mun puolellani vähään aikaan, mutta ei, en sorru nyt valittamiseen!
Koska ei oo tyttöystävää ja taloo jossa on lautalattiat, ni tyydyn rakastamaan mun maailman hienointa perhettä. Oon perheen nuorin, se joka saa aina muiden vanhat kamat, mutta myös pisin. Oon saanu kasvaa hyvässä ympäristössä,jos unohdetaan alkoholismi mun vauva-aikoina, ja eipä mulla silleen valittamista oo. Tällä hetkellä siis aherran lukiossa ja kunhan lakin saa päähän, niin suuntaan nokkani kohti yliopistomaailmaa, psykologia tai tiedotusoppi silmissä kiiluen.
Tähän lopuksi on kyllä pakko myöntää, että aivot lyö tyhjää enkä keksi muuta! Ehkä tästä esittelystä tulee vielä joku toinen osa, nobody knows!
Missä maa on nousevan auringon,
Siellä äidin syli ja hymyjen kehto,
tuhat ja yksi hyvää:
se mitä tahdon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti